Nahkaniemeltä Jokikylästä

Onervan maalaus Nahkaniemeltä Jokikylästä siitä läheltä Uittomieskämppää ja uutta luontopolkua.

Tästä maalauksellisesta paikasta on joku muukin tehnyt taulun, en justiin muista tekijää.

Vanhaa Etelä-Espanjaa

Ostin joltain taitelijalta kuvan vanhasta Etelä-Espanjan katunäkymästä. Taitelijan nimi on taulussa, mutta se ei kertone mitään lisävalaistusta ainakaan toistaiseksi.

Montmarten kuva

Pariisin taitelijoiden asuttamasta Montmarten kukkuloilta ostamani ammattimaalarin teos.

Ostin tämän taulun Pariisissa Montmarten kukkuloilla pitkän valinnan jälkeen 80-luvulla ja maksoinkin nykyrahassa parisataa euroa. Maalari on pohjois-italialainen myyjän puheiden mukaan. Voi olla kopiokin. Pidän kuitenkin taulua huipputeoksena.

Idylli Etelä-Espanjasta

Espanjan katunäkymän taulu on riippunut perähuoneen seinällä kauan. Nyt selvitin hiukan sitä.

Taulu ostettu joskus 70-luvulla ja takana lukee: Maurielle Utulla ja Veikko Korhonen -70.

Ahvenniemi

Riku Sulkakosken maalaus 50-luvulta. Kuvassa on Kniivilänlahden länsipuolen Ahvenniemeä, ja länsipuolella oli piskuinen Pirunsaari.

Pirunsaari on nyt kaivettu pois asutuksen sinne saapuessa. Oli meillä nööseillä hetken siellä joku mökin tapainen 60-luvulla, enenkuin siirryimme Valmosannevalle. Valokuva samasta paikasta 30-luvulta löytyy oheiselta Evijärvi sivulta.

Guatemala

Nuorimman tyttären Susannan maalaus Väli-Amerikassa Guetemalan reissulta. Paikalliset korjaavat siinä järven laituria.

Monia muitakin Susannan tauluja on seinillä, tämän taulun laitoin kun matkan kohde oli poikkeava.

Mysteerimaalaus, aito kopio

Kaverin kanssa näimme Jyväskylän kirpputorilla öljyvärimaalauksen Pariisin katunäkymästä, johon heti iskimme silmämme. Oli poikkeava muusta kirpputorien lapintaulutavarasta. Googletin heti maalarin nimen kännyllä ja kyllä tällainen USAlainen taidemaalari Caroline C. Burnett on maalaillut 1800-1900 lukujen vaihteessa Pariisissa. Hintana vain uskomattomat 10 euroa. Ei muuta kuin ostoksi, raamit jo maksaa yli 30 euroa. Ajattelin sen laittaa vaikka autotalliin tai työhuoneeseeni, kuva kun on kuitenkin hyvä.

Jos se olisi ollut aito, niin olisi takana enemmän kankaan kiinnnitysjälkiä raameihin. Kangas kun oli niitattu raameihin, joka herätti heti epäilystä, vaikka nykyaikainen paperiniitti on jo keksitty 1877. Äitini oli harrastetaidemaalari ja raamitin hänen töitään. Vaihtavat useasti raameja jälkikäteen. Raamien kulmiin oli käytetty kiristyskiilana selvästi koivuvaneria, sitä tehtiin Suomessa jo 1930-luvulta lähtien. Toiseksi ei ollut merkitty missään mitään vuosilukua. Kankaasta, patinasta, taustasta ja muusta päätellen tämä taulu on kyllä yli 30-vuotta vanha, eikä vain nopeutetusti vanhennettu. Katsoin voimakkaalla valolla läpi, ja ei ole minkään kuvan päälle maalattu. Karkean maalauskankaan pohjatyö ei ole kunnolla tehty. Näitten induktiotodisteiden perusteella aivan arvaan, että taulu on maalattu Pariisissa sodan jälkeen ja raamitettu vasta Suomessa.

Parisian Scene by Burnett. Aivan hyvin öljyvärillä tehty taulu, hinnat liikkuu 100-3000 euroa, keskihintana 500 euroa ja paljon on kopioita liikkeellä. Taulun koko on melko suuri, 68x96cm. Tyylisuunta on impressionismi, jossa haluttiin vangita hetken vaikutelma ilman tarkkoja yksityiskohtia.

Olivat maalaustaiteessa 1800-lopulla aikansa vallankumouksellisia radikaaleja ja tyylisuunta ei saanut poikkeuksellisesti jalansijaa Suomessa, kun kansallinen itsenäisyys ja oma identitetti olivat tärkeämpiä meidän taidemaalareiden joukossa. Kopiointitaiteena impressionismi on siitä kiitollinen, koska maalaus oli melko nopeaa tehdä myös palettiveitsitekniikalla sen oppiessaan. Mutta kopioissakin on sitten huomattavia tasoeroja. Kopiot voivat olla tehtynä suoraa kopion tai kuvan päälle tai sitten tyyli on vain kopioitu. Klikkaamalla kuvaa saat sen isommaksi. Sitten googletuksien jälkeen selvisi, aviopari Burnettit olivat ihastuneet Pariisiin ja maalailivat ahkerasti katunäkymiä. Oli 1898 ”Societe des Beaux Arts” taitelijaseuran jäsen ja piti näyttelyitä, mutta ei muuten kovin tunnettu. Kun sitten joskus myöhemmin Pariisissa jopa nälkää näkevät taidemaalarit halusivat tienata turisteilta hiukan taskurahaa, he signeerasivat sellaiset turistitaulut nimimerkillä ”Burnett” eli Burn it (=polta se). Pariisilaisten taiteilijoiden sisäpiirihuumoria. Joku ”Burnett” taulu voi olla nykyään hyvinkin kuuluisan maalarin, toinen sitten vastaavasti jonku viinaan kuolleen tai vaan kuvan päälle jonku sarjakopioijan tekele. Maalarithan harjoittelevat muutenkin ainakin uransa aluksi kopioimalla toisten vanhempia teoksia. Nyttemmin näitä on tehty ja kopioitu sarjatyönä Meksikossa ja Kiinassa ”Burnett” singneerauksella ja on niitä muitakin nimiä käytetty kopioissa, kuten ”Henry Rogers”.

Kirvesmies kaveri katseli taulun raameja takapuolelta, ja totesi, että ennen 70-lukua ei olla käytetty sellaisia kuparinauloja. Vakuuttavasti perusteli että raamit eivät ole 70-lukua vanhempi. Mitä katselin ”Burnett” merkillä öljymaalauksista netistä kuvia, on mielestäni oheinen parhaasta päästä, laitetaan nyt kuitenkin Pariisista Montmartre taiteilijakukkulalta itse ostettujen, Thaimaassa teettämieni valokuvasta kopioiden ja suvun maalareiden taulujen joukkoon seinälle eikä autotalliin. Taulu on varmaan tullut jonku turistin matkassa Suomeen. Seuraava vaihe salapoliisityössä on nyt saalistaa, onko maalaus vain suora kopio tai onko vaan tyyli kopioitu. Lisäksi vois joskus yrittää selvittää, jos kuvan maalari olisi vielä vaikka elossa ja peräti nykyään tunnettukin.