Evijärven Kirkonkylän ja varsinkin keskustaajama Viskari tai Viskarinmäki on ollut heimojen sulatusuuni kantasuomalaisille ja lappalaisille, pirkkamiehille, etelä- ja keski-pohjanmaalaisille, suomenruotsalaisille ja viimeksi savolaisille. Paikka on hiukan pikanttisesti toisenlaista Etelä-Pohjanmaata maakuntien risteyksessä. Koko Evijärvestä yleisemmin on juttua muualla.

Tunnetaahan Evijärvi jo lukion oppikirjoissa savolaiskiilan ja murteen pohjoisimpana pitäjänä, joka tuli kaskenpolttajien mukana viimeisimpänä 1600-luvulla. Länteenpäin on vain parin peninkulman päässä Etelä-Pohjanmaan murteet, pohjoisessa samoin suomenruotsi ja idässä soinnillisen s ja h-vivahkainen Vetelin ja Keski-Pohjanmaan murre. Nykytiede arkeologian ohella DNA tutkimuksineen tuo uusia tietoja asuttajista ennen kirkonkirjoja ja muita kirjallisia tietoja.

Viskarista

Alueen kyläkirjan tekohanke on aina kaatunut siihen, että sieltä ei voi tehdä helposti perinteistä kyläkirjaa. Koko kirkonkylän alueella on ollut ehkä kuusi varsinaista maanviljelystilaa isojaossa vuonna 1810 ja Viskari kuuluu kokonaan Kniivilän manttaaliin. Paikallisia jälkeläisiä ei ole suuremmin keräämässä mahdollista kyläkirjaa. Kuoppa-ahon alue on kuulunut manttaali- ja kirkonkirjoissa Kirkonkylän. Alunperin Kuoppa-aho käsitti Kultalahden manttaalin ja Puutteenpäästä Kultaniemen päähän Kniivilän manttaalin. Sittenmmin nämä manttaalit ovat vielä jakaantuneet Söder- ja Norrkultalahdeksi sekä Söder- ja Norrkniiviläksi. Alueen rajauksesta kerrotaan isojakojutussa tarkemmin

Isojaon 1810 mukaan Kirkonkylän alue. Viskarinmäki ei ole virallinen termi. Aiheesta enemmän isojakosivuila.

Kniivilän mantaalista

Kniivilän manttaali käsitti aikoinaan koko Viskarinmäen. Sehän termi on alunperin ruotuväen ottoon ja verotukseen liittyvä käsite, jota käyttiin sitten kirkonkirjojen sekä rippikirjojen organisointiin. Jopa nimismiehet kirjattiin mantaalien mukaan ja kun otetaan ne pois laskusta, kuten savenvalajan Aspholmin ja myöhemmin postineiti Calamniuksen sekä muut ammatinharjoittajat, jää vielä jäljelle noin kuusi varsinaista maatilaa rippikirjoissa.

Taas kun tarkistellaan alueen aika heikkoa ja kivistä peltoaluetta 1860-luvulla karttojen mukaan, se rittänee muutamalle maatalolle tuolloinkin elannoksi ja ne olikin voimissaan. Miten loput 4-5 elivät jopa Kniivilän talon nimellä? Varmaan lisätienestinä kaupankäynnin avulla ja sivuansioina.

Onhan jokaisen kunnan kirkonkylä ollut lähiajat kerääntymispaikka asukkaille muista kylistä, mutta tätä ei nyt tarkistella. Viskarinmäellä oli monta syytä kehittyä aikoinaan sulatusuuniksi, vaikka onkin nykyään maaseudun uinuva kylä. Viskarinmäellä ovat asuneet aikoinaan eri kulttuurien ja kielten edustajat ainakin yli vuosituhannen jatkuvasti antaen Eskon puumerkin tavalla tai toisella ja pienen kajon jälkipolville näihin päiviin saakka.

Ohessa juttuja eri aloilta. Yritetään samalla selittää termiä "Viskarin köyhät", oli vielä 60-luvulla tiedossa ja nimityksen tausta avaa mielenkiintoisia asioita. Kyllä talolliset pitivät vielä 1900-luvun alussa siitä kiinni, että Viskarissa asuu vain maattomia "rupusakkia". Termi on kuitenkin vanhahtava ja ei mitään tekemistä nykyaikaan. Toisekseen nykytermein todella köyhät, joilla ei ollut edes aina ruokaa pöytään, on aivan toinen juttu ja sitä ei tässä nyt missään nimessä tarkoiteta. Siksi käytän lainausmerkkiä, kun termi "Viskarin köyhät" on enemmän sosiopoliittinen termi. Varmaan oli myös oikeasti hädänalaisia, mutta termin käyttö viittaa enemmän oman statuksen nostamiseen ja heistä poikkeavaan populaatioon. En halua loukata oikeasti köyhiä aikoinaankaan. Asenne muuttui sitten sodan jälkeen, kun sodasta palanneet rakensivat rintamamiestaloja ja eri laitokset sekä kaupat laittoivat sinne palvelupisteitään.

Kun itse muutin vasta 1956 kylälle, olen vieraspaikkalaisena yrittänyt havainnoida kylää ja sen elämää ehkä vielä tarkemmin. Kylä oli vireä ja elinvoimainen 80-luvulle saakka, nyt on kymmeniä taloja tyhjillään. Siihen ei ole niinkään syynä varsinaisesti normaali muutto kaupunkikeskuksiin, vaan paikallispopulaation ikääntyminen ja kuoleminen. Muista kylistä on kyllä muuttanut vanhempaa asujaimistoa lähinnä rivitaloihin, mutta kylän alkuperäinen identiteetti on häviämässä.

Aiheen rajaus

Vaikka koko kirkonkylän alueelta ei ole tehty mitään kyläkirjaa, rajaan näissä Viskari-sivuissa Kuoppa-ahon ja Kultaniemen manttaalitilat pois, kun niistä löytyy paremmin tietoa muualla kiitos paikallisten ansiokkaiden valokuvaajien, vanhojen asioiden kerääjien nyttemmin Facebook sivustojen. -Ja asuinhan minäkin välillä 31 vuotta Kuoppa-aholla.

Viskarinmäki

Fiskarebacken tai Fiskarbacken, suomeksi Viskari tai Viskarinmäki on ollut enemmän kultturellinen tai semanttinen termi, kuin vain joku yksittäinen mäki. Jo alkuperäinen nimi kalastajanmäki (Fiskar(e)backen) rajat kertovat, että Puuttenpäähän, Vähäjärveen, Usvarantaan ja Kirsinpäkkiin rajoittautuvalla alueella asui aikoinaan muita kuin maanviljelijöitä eli juuri niitä lappalaisia ja myöhemmin mäkitupalaisia ja muita. Kuuluu Evijärven Kirkonkylään. Jo nimistö kertoo ympäristön suhtautumista huonosti maanviljelyyn sopeutuvasta alueesta ja asukkaista. Vaikka Viskari nimi on ehkä tullut ruotsinkielestä, silläkin on ollut ehkä kantasaamelainen nimitys aikaisemmin. Viskari sana tunnetaan myös hevosen rautaisena jääkenkänä ennen varsinaisten hevosenkenkien aikoja. Viskarit olivat kavioihin jääkelillä kiinnitettäviä pieniä yksihokkisia jääkenkiä. Mutta tuo lappalaisten kalastajamäki nimitys on ehkä oikeampi. Nykyään lähes kaikki tiedossa olevat asukkaat ja suvut ovat muuttaneet muista taajamista vasta 1900-luvulla Viskariin.

Kalaisa järvi ja jokivaltatien varrella kuitenkin hiukan sivussa vihamielisiä kulkijoita ajatellen tarjosi hyvän asuinpaikan ennen varsinaista maanviljelyskulttuuria. Ähtävänjokea pitkin pääsi Pirkanmaalle ja toiseen suuntaan Lappiin asti ennen 1500-lukua maannouseman aiheuttamaa joen kuivumista. Siitä tutkittua tietoa löytyy tämän sivun linkeistä

Nähtävästi Karhumäen veljesten ottama ilmavalokuva Viskarinmäestä 1960-luvun alusta ja varmasti ennen 1966. Ilmavalokuvien teossuoja ei koske nyt vuonna 2023 ennen 1973 otettuja ilmavalokuvia. Lähdelinkki: Tekijänoikeusneuvoston lausunto. Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi.

Alkuperäisestä asujaimistosta

Nykytutkimuksissa on selvinnyt, että Evijärven järven ympäristö on ollut kovasti asutettu vuosituhansia kivikaudesta lähtien. Varsinkin järven itäpuolisilla rannoilta ja Timosesta on löytynyt kivikautisia esineistöjä. Yli puolet Museoviraston mukaan Järviseudun arkeologisista löydöistä sijoittautuu toistaiseksi Evijärvelle, oli aikoinaan ja nykyäänkin kalaisa järvi. Varmaan Viskarinmäen rannoilla on ollut näitäkin kivikautisia asujia, mutta se on toinen juttu ja aluetta on myllätty kovasti sitten myöhemmin rakentamisessa. Aikoinaan kuulema jos joku kiviveitsi tai kirves löytyi työmaalta, se heitettiin jokeen, jotta Museovirasto ei keskeyttäisi töitä. Jälkikäteen muisteltuna, taidettiin mekin löytää joku ihmisen muokkaama kivi. Mutta tässä keskitytään alle 2000 vuotta vanhoihin juttuihin.

Viskarinmäen esi-isiä

Ilmavaloluva Viskarista vuodelta 1947. Kuvan lähde on Maanmittauslaitoksen julkisesta Paikkatietoikkunasta.

Viskarinmäelle tuli myöhemmin myös esisuomalaisia asukkaita alle pari tuhatta vuotta sitten, jotka ovat ainakin joidenkin nykyasukkaiden tai lähistön geneettisiä esi-isiä. Kutsun näitä oletettavasti kirkon tuolloin ajan tilanteen mukaisesti pakanoille kehittämällä termillä "lappalaisiksi"^*, mutta yritän muuttaa ja tarkentaa termiä nyky DNA tutkimusten ja www-sivujen korjausten yhteydessä. Suurinosa otti tietysti sitten myöhemmin kirkollisen kasteen ja maksoivat veroja jos pystyivät.

Sana Lappi saattoi alun perin tarkoittaa lähinnä syrjäisessä sisämaassa olevaa paikkaa. Samaan tapaan terän tai miekan syrjää kutsuttiin lappeeksi. Syrjäinen Lappi oli keskeisen rintamaan vastakohta. Osa tutkijoista nimittää näitä Etelä-Suomessa asujia saamelaisiksi ja näyttää, että termi lappalainen on myös maantieteellisesti muuttuva termi Suomen etelä-pohjoisen akselilla. Saamelainen tai lappalainen, käytän yhtenevästi termiä lappalainen lähialueen asujista aikoinaan.

Esisuomalaiset (protosuomalaiset) tällä alueella eivät siis puhuneet missään nimessä ruotsia (vasta ensimmäiset saapuivat Evijärvelle 1300 luvun jälkeen, kun ruotsalaisten maahanmuutto alkoi olla järjestäytyneempää). Eivät puhuneet aina varsinaisesti kantasuomea vaan kantasaamea ainakin osa väestöstä. Nykysuomen vaikutus Lounais-Suomesta ei ollut myöskään ehtinyt saapua, kun sinnekin saapui vasta 1000-luvulla Virosta ja Saarenmaasta päin. Kielihän vaihtuu aivan muutamassa sukupolvessa, jos jokin coolimpi kuten nyt englanti tunkee käyttöön. Aiheesta enemmän Evijärvestä sivulla.

Kristinuskon saapuessa kasteen ottamattomat luokiteltiin pakanoiksi ja lappalaisiksi. He olivat lähinnä keräilytalouden, kuten metsästyksen ja kalastuksen sekä pienimuotoisen maatalouden harjoittajia, jotka eivät olleet ottaneet sitten kirkon jo tullessakaan alueelle vielä kastetta, vaan harjoittivat edelleen omia jumaliaan. Sieltä nämä Ukko ylijumalat, Ahdit ja muut ovat kotoisin. Eivät he olleet mitään neljäntuulen hattua pitäviä sterotyyppejä, vaan monien meidän esi-isiä. Heille varsinkin Evijärven ympäristö ja koko Järviseutu tarjosi hyvät puitteet tuonajan elinkeinoonsa. Kun eivät ottaneet kastetta ja eivätkä maksaneet veroja, ei heistä ole siksi juuri merkintöjä, vaikka nimistön ja esinelöytöjen perusteella alue näyttää olevan asukastihentymä Suomessa. Tätä tutkitaan, mutta geneettisiä Y-DNA tuloksia on jo paremmin, ja siksi tohdin näitä kirjoitella. Kun kaikki rakennukset tehtiin parhaimmillaan vain puusta ja toiset asukkaat tuli myöhemmin samalle tontille, ei ole jäänyt mitään jälkiä alkuperäisistä asukkaista nykyaikaan.

^{* Wikipedia: Lappalainen}

Ähtävänjoki valtatienä

Ennen teitä kuljettiin vesistöjä pitkin ja Ähtävänjoki on ollut osana sen ajan valtatietä Suomen läpi 1500-lukuun asti välillä Pirkanmaa-Lappi. Keskiajalla seudulle saapui erämiehiä Satakunnasta ja Hämeestä. Alueen kautta kulki myös suosittu pirkkalaisten eräreitti Näsijärven ja Ähtärinreitin kautta Ähtävänjokea pitkin aina Pohjanlahden rannalle ja Tornionjoen yläjuoksuille saakka. Soutajista, kulkijoista ja melojista jotain juttua pitkin tätä valtatietä.

Kirkonkirjoista sukulaisiaan 1600-lähtien etsivät tietävät, että joudutaan pomppimaan esi-polvia etsiessä pitkin Ähtävänjoen vesistöä. Viskarinmäki oli hiukan suojassa ja sivussa pääreitiltä. Näiden melojien ja paikallisten välillä oli joskus sotaisiakin konfliktiä, kuten monet perimätiedot Pyhävuoren tapahtumista Alajärven ja Vimpelin rajalla.

Kasteen suuri merkitys

Mutta nämä viskarilaiset eivät olleet nykykatsannon mukaan välttämättä köyhiä, vaan kirkon moittimia alunperin alkuperäisiä "lappalaisia" aivan sen takia että eivät ottaneet heti kasteen tai pitivät kalastamista ja metsästämistä parempana elinkeinona maanviljelyksen sijaan. Aluehan on lähinnä nevaa ja kivistä huonosti maanviljelykseen soveltuvaa muutamaa mäkeä lukuunottamatta. Järvenpintakin oli ainakin metrin korkeammalla. Kaskemiseen soveltuvat alueetkin on paremmin muiden kylien alueella. Eivät viskarilaiset olleet edes aluksi maattomia joka oli arvon mitta aikaisemmin. -Toisaalta mietin, olisiko kukaan aikuinen 1500-luvulta lähtien voinut elää tuolloin yhteisöissä ilman kastamista. Ehkä täällä rajaseuduilla, mutta ei katollisen kirkon aikana rintamailla etelässä.

Lisäksi Viskarinmäelle tuli sitten myöhemmin suutareita, räätäleitä, kauppoja, nahkureita ja muita mäkitupalaisia. Torppareita ja loisia (=maatalon rakennuksissa vuokralaisia) ei alueella juuri ollut kirkonkirjojen mukaan, vasta 1800-luvun lopulla ilmestyi niitä enemmän väestön räjähdysmäisen kasvun myötä. Niin, ja lähteehän monet tänä päivänäkin kalastamaan Lappiin tai saareen mökille, kuin aikoinaan esi-isämme "lappalaiset".

Heimojen sulatusuuni

Viskari oli järven ympäristön asujaimiston sulatusuuni tuhansia vuosia ennen, kun varsinaiset kirkkokasteen ottaneet ja talolliset tai agraarikulttuurin (maanviljelystä elinkeino) saapuivat kunnan alueelle viimeistään 1300-luvulla muualta Etelä-Pohjanmaalta, suomenruotsalaiset rannikolta, hiukan pirkkamiehiä aikaisemmin jokivarsiin ja savolaiset kaskeajat sitten 1500-luvulta lähtien.

Lopuksi laitettiin yleensä sitten kirkko jonnekin tällaiseen asutuskeskuksen läheisyyteen ja mielellään vanhalle uhripaikalle, johon on ollut hyvät vesikulkuyhteydet perinteisesti. Samanlainen kehitys on ollut monessa muussakin pitäjien kyläkeskuksien ja kirkonkylien synnyssä.

Yhteenvetona Viskarinmäellä on myöhään ehkä säilynyt paremmin lappalaiskulttuurin jäänteitä, kun muut ovat vaan tuonneet hivuttain oman vaikutuksensa eri suunnista. Ja tunnetaahan Evijärvi jopa koulukirjoissa ns savolaiskiilan murrealueen pohjoisimpana pitäjänä, mutta tämä tapahtui vasta myöhemmin 1600-luvulla ja Viskarissa ei ole käsittääkseni kaskettu, vaikkapa Kettusaaressa kyllä.

Menin mielessäni alunperin joka 60-luvun talon asukit läpi ja vain muutama ennen sotia syntynyt viskarilainen asuu vielä kylällä.

Negaatio eli vasta-argumentit

Onko nyt jokin Viskarinmäki sitten niin jotenkin poikkeuksellinen?

Jossain semanttisessa mielessä vastaus vaatisi pitemmän selityksen, vaikkakin tunnepuolelta siihen olisi kuinka viitteitä. Taas toisaalta pragmaattisesti ja konstruktiivisesti paikka on ollut mitä parhain esi- ja asutushistorialliseen hyödyntämiseen asuttumalla, kalastuksen, jokiliikenteen ohikulkuun vaikkapa pirkkamiesten käyttöön ja myöhemmin Lappajärven emäseurakunnan yhteydenpitoon rannikolle sekä muuhun eri suunnalta tulleiden heimojen ja kansojen risteyspaikaksi.

Ei voi olla epäilystäkään, että eikö keskustaajama Viskarinmäellä olisi ollut ainakin mahdollisuutta ja potenttiaalia eriytyä verattuna muihin lähistön maaseututaajamiin nähden. -Taas pitää ajatella aikaa ennen tiestöä.

Viskarimäen maaomistuksista aikoinaan

Tunnettu maanmittari Plukka totesi joskus sodanjälkeen etsiessään rajapyykkiä Viskarinmäellä, että missään ei ole näin epäselviä maanomistusten historiatietoja, kuin täällä. Kyllähän tehdyssä isojaossa 1800-luvulla oli tarkoitus, että vanhoilla asioilla ei olisi merkitystä, mutta Viskarin kohdalla olisi niitä hiukan tarvittu. Nyt ne on keiden on ja se siitä ja kiinnostaa ainoastaan alkuperäiset omistajat.

Vanhoissa Mörtin kartoissa 1709 ja myöhemmin pitäjänkartoissa ei ole merkitty mitään maatilaa Viskarinmäelle. Viskarinmäellä asui käsittääkseni aikoinaan vireä lappalaisyhteisö, kun oli hyvät kalavedet vieressä ja kuitenkin oltiin sivussa, kun Kultaniemen toiselta puolen meni pirkkamiesten sekä kaikkien muiden mahdollisten verottajien jokireitti. Olen itsekin juuriltani pirkkamies Ähtävältä, muuten on selvinnyt Y-DNA tutkimusten perusteella ja niitä on varmaan jokivarsilla paljonkin, kunhan testaavat Y-DNAt. Alkuperäisistä viskarilaisista varmaan selviää mielenkiintoisia asioita, kunhan niiden testituloksia saadaan.

Uhripaikkoja

Yksi viskarilaisten lappalaisten uhripaikka on "Sööterin" talosta alaspäin lähellä nuorison hoitokotia kunnantalosta etelään päin. Tämä on siis Pirunsilmän lähteestä noin 30m vielä eteläänpäin. Pirunsilmää ei enää näy kivineen, on täytetty 70-luvulla. Ehkä sitä ei olla käytetty hautausmaana. Kirkon itälaidalla muurien ulkopuolella on kanssa joku itsensätappajien ja ehkä jumalattomien lappalaisten hautausmaa, arvellaan. Hautausmaa voi olla vanhempaakin perua, kun kirkothan laitettiin mielellään epäjumalien uhripaikkojen päälle, jotka olivat monesti hyvien kulku- ja vesiteiden yhtymäkohdassa. -Tieto Viskarin uhripaikasta on jostain historian kirjasta löytyneestä tutkimuksesta ja merkitty jopa tiedejulkaisun karttaan, mutta lähdettä en nyt juuri muista, mutta laitoin kuvan siitä toiselle sivulle.

Nykyaikaan 1900-luvulta

Kuva Viskarinmäen Kauppatie 8 kohdalta joskus 1962. Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi.

Vasemmalla Fiskarinen eli Selman kauppa ja oikealla enoni Lassilan Albertin kiinteistö. Albertin volkkari on vakiopaikallaan, vuokralaisena OTK:n Järvialue kauppa ja kuvan ulkopuolella oikealla on Lassilan Kertun pikabaari. Raitilla menee vielä tavanomainen hevoskärry ja Fiskarssisen katolla on jo korkea tupla yagi anteeni kertoen uusista tekniikan tuulista, jolla näkyi Evijärven ensimmäisessä TV:ssä jo Ruotsin kanavat. Lähes samasta paikasta eri aikoina löytyy kuvia muualla näillä sivuilla.



Kyläyhteisö voi käsittääkseni nykyään hyvin, vaikka väki on vaihtunut. Mitkään poliittiset, militaristiset tai uskonnolliset ääriliikkeet eivät saaneet suuremmin sijaa tietääkseni viskarilaisten keskuudessa sataan vuoteen, kuten muissa kylissä. Muutamat eri äärilikkeiden kannattajat olivat aikoinaan tuontitavaraa muista kylistä.

Sitten 60-luvulla ja myöhemmin on Viskarinmäen asujamisto paljolti tuontitavaraa Evijärven muista kylistä. Vaikka suvut ja ihmiset ovat vaihtuneet kylällä, ei välttämättä perinteet ja Viskarinmäen alkuperäinen ideologia säilyi lähes näihin päiviin saakka. Kylän toisenlainen sosiologinen historia on varmasti vaikuttanut jossain määrin vieläkin nykyään muualla asuviin viskarilaisiin.

Lappalaisista

Nämä lappalaiset oli varmaan usein geneettisesti esisuomalaisia tai aivan lähiesipolviamme, mutta harrastivat metsästystä, keräilytaloutta ja omia jumalia. Mutta oli myös saamelaisia aivan Etelä-Suomea myöten tuhansia vuosia sitten. Nykyään Lapissa porotaloutta harjoittavat tai muuten vain olevat henkilöt ovat saamelaisia ja se on aivan toinen juttu. Tässä nyt mennään pienimmän riesan tietä kutsumalla alueen muinaisista asujista yleistermillä lappalainen. Termi protosuomalainen viittanee enemmän näihin hylkeenpyytäjiin tai muihin aikaisempiin asujiin täällä mutta voinee korvata lappalaistermiä selvennyksenä, kun se aina mielletään nykylapin asujiin.

Aivan omissa pähkäilyssäni olen päätynyt siihen, että olivat melko vaaleatukkaisia ja ei pidä sekoittaa nykylappalaisiin tai saamelaisiin. ”lappalainen” oli kirkon kehittämä lähinnä propagandistinen termi. Tietysti piti haukkua näitä pakanoita, jotka eivät ottaneet kastetta. Muuten Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa tuotti muutaman saamelaisen ja poroja suomenselän alueelle lähinnä Parkanoon, mutta kokeilu epäonnistui, kun paikalliset söivät porot suihinsa, lähde Satakunnan historiakirjoista. Eikä porotalous ole muutenkaan kovin monta sataa vuotta vanha juttu Suomessa.

On nyt selvinnyt aivan tieteellisestikin, että näitä lappalaisia oli paljon enemmän 1500-luvulla. Katollinen kirkko ajoi aikaisemmin miekan kanssa kääntymään kristinuskoon 1500-luvulle asti ja suomalaiset hallitsivat jo varmaan tuolloin piilopirtit ja erämaahan pakenemisen. Asutushan levisi pohjoista kohti myös pakenemisen myötä. Protestanttinen uskonto ei sitten kannattanut niinkään enää moista pakkosysteemiä ja brutaalia menetelmää niin kovasti. Luulen, että monet kirkonkirjoista esivanhempiaan etsivät ihmettelevät, mistä ilmestyi moinen tyyppi tai perhe kirjoihin. Yksinkertainen selitys on se, että hyvinvoivakin tila tai perhe otti kasteen.

Lopuksi ne väittämät, että Suomessa olisi ollut kuninkaita, on pseudotiedettä. Kyläpääliköitä ehkä, mutta harvaanasutetussa vaikeiden kulkuyhteyden maassa ajatus on käytännössä mahdoton.

Yhteenveto

Historia on aina voittajien kirjoittamaa totuutta. Suomen historian kohdalla on kaksi pahaa vääristymää ja kirjoittamatonta asiakokonaisuutta: Uskonnon avulla valloittaneet ruotsalaiset 1300-luvulta lähtien hiukan diskriminoivat paikallisisia vaikuttajia ja sitten myöhemmin kirkko lappalaiset. Ja siinä sivussa kansan vanhat perinteet. Kiitoksia kerääjien ehtivät saada vielä talteen Kalevalan. Myös nykyinen opetus- ja tutkimustyö on ollut vähäistä aikaan ennen kirjallisia dokumentteja Suomen historiasta. Olemassa olevat uudet DNA työkalut voivat tuoda lisävalaistusta jo kadonneisiin historian asioihin.

Ei, en ole missään nimessä alunperin katollista ja sitten protestanttista kirkkoamme vastaan ja nimenomaan säilyttäjä vanhojen tapojen puolesta. Sata vuotta sitten ja aikaisemmin oli kuitenkin papiston tehtävä monimuotoisempi kansan henkisenä kasvattajana sekä moraalin vartijana. Kuten aina, meidän tulee miettiä suhteita tuolloisiin asioihin niiden omissa aikakehyksissä (time frame). Tuolloin vaan ei kasteen ottaneet luokiteltiin suorasukaisesti lappalaisiksi ja vaikkapa jopa henkipatoiksi. Ei missään nimessä papiston tehtävänä ollut kirjata näitä mahdollisia kastamattomia ja siksi ne jäivät unholaan.

Roomalainen kirkko ennen 1600-lukua oli vielä julmempi miekkoineen Suomessakin. Vaikka omassa suvussa ei ole toistaiseksi tullut esiin näitä nk. "lappalaisia", kiitos Y-DNA analyysien myötä niitä voi ilmestyä. Olisi tosi kivaa huutaa "bingo" löydetystä lappalaisesta samoin kuten Siperiaan karkotettujen sukulaisten kanssa. Haluan vain saada selvyyttä näistä unohdetuista esisuomalaisista.