Uuden yritysryppään synty Evijärvelle vuosikymmeniksi 50-luvulla
Kallioporarit Evijärvellä 1957
Kivivaunut
Murskaamot

Uuden yritysryppään synty Evijärvelle vuosikymmeniksi 50-luvulla

Vesi-Pekan ensimmäinen yritys tehdä vedenalaista porausta ilman sukeltajaa tehtiin Ähtävänjoella 1956. Kuva ja kuvateksti on kopioitu Vesi-Pekat kirjasta ja kuvan omistaa Auli Forsberg.

Enoni M. E. Lassila (Uuenpaikan Matti) Jokikylästä osti vuonna 1953 ehkä ensimmäisenä koko Etelä-Pohjanmaalla porauskaluston, johon kuului kompressori, kallioporakone ja traktori. Lisenssivirasto antoi luvat traktorin ostoon, jos ostit samalla kalliin konelinjan poraukseen. Mattia pidetään alan pioneerina paikkakunnalla. Myös Hannulan Heikki Jokikylästä osti traktorin porauskalustoineen myöhemmin.

Yksi kuvan henkilöistä on melko varmasti Paavo Hannula ja hän kertoi, että kun Matin vuosia aikaisemmin ostama kompressori oli heikko tuotoltaan. Hannulan Heikin ostettua englantilainen Hydorin, osti Mattikin heti seuraavalla viikolla samanlaisen. Kallioporakoneet eli vasarat olivat usein ruotsalaisia Atlas Copcon valmistamia.

Ähtävänjoen Timosenkosken perkaus keväällä 1956 oli sitten varsinainen alkukipinä ja toi moneen evijärveläiseen taloon vireää yritystoimintaa, sittemmin heidän koko maata vuosikymmeniä käsittävälle kiviporaus- ja kiven murskaustoiminnalle.

Järeä laahakauhakaivinkone Lima 2400. Jokin samansuuruinen tai isompi kone oli Välijokea perkaamassa 60-luvulla. Kuva antaa osviittaa laahakauhakoneesta ja laitetaan oikea kuva Limasta, kun joku sen kertoo minulle. Lima nimestään huolimatta on valmistettu USAn keskilännessä sen sydänmailla. Kuva on kopioitu Vesi-Pekat kirjasta ja kuvan omistaa Pauli Soikkeli.

Pääurakoitsijana ruoppaukseen oli Vesi-Pekat Oy, joka oli tuolloin vielä melko aloitteleva yritys. He ovat ladanneet nettiin tosi mielenkiintoisen yrityshistoriastaan kertovan kirjan. Lataa kirja tästä ja siitä selviää, että Vesi-Pekka harjoitteli matalassa Ähtävänjoella käsiporauksella tehtyä vedenalaista louhintaa ilman sukeltajia vuonna 1956, sivu 20. Vaikkakin varsinaisen työn tekivät evijärveläiset porarit, jotka tulivat tunnetuksi vedenalaisten porausten ammatti- ja erikoismiehiksi.

Martti Hannula kertoo: "Nämä poraushommat alkoivat Timosenkoskessa helmikuussa 1956. Alkuun oli Lassilan Matilla ja Hannulan Heikillä koneet. Minä olin 17v ja veljeni Paavo 19v, Matilla oli töissä "Porin poika". Maaliskuussa alkoi yleislakko. Kun työmaa eteni, niin koneita tuli lisää Lassilan Albertille, Lahdenkylään Pessin Erkille, Särkikylään Koskelan Pentille ja Eskolle. Jokikylässä oli yksistään 8-9 porakonelinjaa aikanaan."

Veli Paavo Hannula kertoi, että veden pinnalta juntattiin porakoneella puolentoistatuuman teräsputki vedenalaiseen kallioon kiinni. Poratessa sitten poran kärjestä tuleva ilma nosti veden syliin putkea pitkin. Talvella muodostui vain iso jääpaakki rintamuksille. Putkea pitkin sitten laitettiin dynamiitti sähkönalleineen reikään niin että viikset eli johdot jäivät vaan näkyviin. Sitten illalla ennen lähtöä räjäytettiin koko kenttä. Kun päivän porasi, niin seuraavana päivänä ei meinannut saada käsiä nostettua. Hankalimpia oli reiät, jossa oli jotain välikerroksia. Koko raskasta porasysteemiä piti tuolloin nostaa ja liikuttaa edestakaisin. Myös pora jäi joskus jumiin.

Kallioporarit Evijärvellä 1957

Oikealta puolen kuvassa kallioporareista on ensimmäisenä mielestäni Vesapuiston Eljas. Neljäs oikealta on mielestäni yksi Jokisuun veljeksistä ja viides takana on enoni Vilho Lassila. Kuvan toimitti minulle Auli Lassila. Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi.

Huomaa kallioporarin vaatetus. Työ oli märkää ja raskasta. Kompressoria pyöritettiin traktorilla, jotka olivat usein Fordson Majoria tai Nuffieldiä tyypiltään. Olen joskus hiukan poraillut vastaavalla ilmavasaralla ja se on tosi painava. Näillä oli vielä lisäpainot vasarassa. Jatkuva työ vaati voimaa ja oikeaa tekniikkaa.

Nykyään sama työ tehdään kaivinkoneen näköisillä poravaunuilla ja isoin käsikäyttöinen Atlas Copcon raskaaseen pintaporaukseen tarkoitettu nykyaikainen kallioporakone painaa enää 27kg.

Näistä kallionlouhioista löytyy Oskari Rentolan asiantunteva ja hyvä kirjoitus Jokikylän kyläkirjassa*, sivut 146-148. Oskari on ollut itsekin viisi vuotta porarina ympäri Suomea ja hän kertoo myös tuolloin täällä kehitetystä uudesta vedenalaisesta poraustekniikasta, joka teki Jokikylän porarit alalla kuuluisiksi.

Lainaan suoraa Rentolan tekstiä Jokikylän kyläkirjasta* :"Monet Jokikylän veljessarjat suorittivat kallionporausta ympäri Suomea kuten Matti, Albert ja Vilho Lassila/ Niilo, Tauno ja Ilmari Sulkakoski/ Paavo, Martti ja Pauli Hannula/ Eero, Elias ja Heikki Vesapuisto/ Aulis, Pauli, Jussi ja Jaakko Perkkalainen sekä Lauri, Matti, Arvo ja Reijo Kirsilä. "Vahvoja lenkkejä" koko porauskaartissa olivat Lauri Peräsaari, Matti ja Seppo Bergbacka sekä Mikko ja Pekka Anttikoski, koska heillä oli omat koneet."

* Jokikylän kotiseutupiiri, Joki, kylä -ajanvirta, Alaprint, Alajärvi 1996.

Kivivaunut

Evijärven kivisiltä pelloilta kerättiin isoja kiviä kivivaunussa olevan nosturin avulla. Kiveen piti ensiksi porata reikä ja sitten sinne kiilattiin nostotanko. Paikka on Möngin pellolla Kuoppa-aholla. Möngin Paavo on oikealla seisomassa ja traktorissa Lassilan Olavi Haapikylästä sekä perässä hänen tekemänsä kivivaunu. Kuva on Museoviraston sivulta, kuvaajana Poutvaara Matti v. 1961. Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi.

Kivivaunu on näitä koko maata kattavan evijärveläisten porausbusineksen sivujuonteita. Poravasaran, traktorin ja kompressorin yhdistelmiä oli kymmenkunta jo Jokikylän alueella 60-luvun alussa ja niitä käytettiin myös Evijärven kivisten peltojen raivaukseen. Itsetehtyyn kivivaunuun laitettiin nostovinssi, jota pyöritettiin traktorin ulosotosta.

Kuvan kivivaunu on Möngin pellolta Kuoppa-aholta ja Olavi Lassilan tekemä. Enoni Lassilan Matin Jokikylästä lisäksi oli Särkikylässä Kosken Ismolla ja Matilla sekä toiset Särkijärven Eskolla ja Alatalon Atella. Ensio Åbyllä oli kanssa kivivaunut siellä. Näistä viidestä vaunusta voi olla jokin sama vain eri aikaan eri omistajalla. Kuitenkin näillä urakoitiin ainakin Ähtävällä ja varmaan muuallakin kunnan ulkopuolella.

Murskaamot

Hannulan kivimurskaamo jossain Suomessa. Kuva on Paavo Hannulan kotiarkistosta. Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi.

Oma tekninen jatkumonsa on sitten alunperin Heikki Hannulan kivimurskaamo kumppaniensa kanssa jota pojat sitten jatkoivat. Laitteistohan vaati sitten siirtoon aina useita kuorma-autoja. Murskausta tehtiin ympäri Suomea.

Paavo Hannula kertoi, että näitä laitteistoja aina suurennettiin vuosien saatossa vuosien 1960-1987 välillä. Heidän työmaansa olivat Lemmenjoen, Uusi-Värtsilän, Kiteen ja Porin muodostaman alueen sisäpuolella ja usein asiakkaana oli TVH. Muita paikkoja oli Kuusamossa ja Kalajoella ja monessa muussa paikassa. He käyttivät pääosin kivisoraa eli irtokiviä, kun sitä oli tuolloin vielä saatavilla. Kiintokallio aineshankinnassa alkoi tulla ajankohtaiseksi vasta 80-luvulla.

Hannulan kivimurskaamosta kuvia jossain Suomessa. Murskaamoa tukeviin laitteisiin kuului isot pyöräkuormaajat, kuorma-autot ja korjaamo- ja asuinvaunuja. Kuvat ovat Paavo Hannulan kotiarkistosta. Niitä klikkaamalla saat suurennettua.

Hannulan kivimurskaamosta on kanssa Mauri Jokelan laatima hyvä artikkeli ylläkerrotussa Jokikylän kyläkirjassa sivut 148-150.

Siirrettävä muovimurskain
Muovi on kanssa hankalaa murskata sitkeänä ja elastisena materiaalina. Omistamallani Muolon Oyllä oli 80-luvulla täysperävaunuun rakennettu siirettävä iso muovimurskain, joka oli ainoa sellainen Suomessa. Se oli laite, joka pystyi murskaamaan kokonaisen 30 litran AIV tai muun kanisterin ja tietysti 500mm muoviputken kerralla. Sillä tehtiin myös rahtimurskausta Etelä-Suomessa monille isoille muovitehtaille. Kuva myllystä ja enemmän aiheesta löytyy täällä.