Amerikan rauta Chevrolet Bel Air vm 62

Isäni Ewald osti uutena Chevrolet Bel Air vm 1962 joka kökötti yleensä Fiskarisen pihassa ja kuului Viskarinmäen kalustoon yli vuosikymmenen.

Kun kenellekkään Ewaldin firmassa ei kelvannut enää komea auto 60-luvun auto ja vanha bensasyöppö 70-luvun alun energiariisin jälkeen, otin sen köyhänä opiskelijana käyttöön Ouluun opiskeluun mennessä. Tietysti tankkasin sen 70l tankin firman piikkiin Shellillä ja vielä lisävarastona 20l jerrykannuun, joilla juuri selvisi reissusta Ouluun ja takaisin.

Tämä letukka oli ensimmäinen vuosimalli ilman takasiipiä. Malli oli kovasti myyty USAssa ja tuli niitä Suomeenkin. Oli siinä vanhana jo vikojakin, mutta korjaamalla kaikki selvisi, purin jopa tasauspyörästön. Eniten aiheutti huolta hydrauliset venttiilinnostajat tai paremmin säätäjät ja tunnoton ylitehoinen servotehostaja katsastuksessa. Rattia kyllä pystyi pyörittämään yhdellä sormella, mutta se oli epätarkka verrattuna nykyisiin. Pellit ovat vahvoja ja vaikea oikaista, jos sai jotenkin lommun aikaiseksi. Puskurit olivat vahvoja ja auton tunkki sopi vain niihin. Alustaa hiukan hitsanneenakin kyllä nimitys ”amerikan rauta” on osuva, kun vertasi meidän rimpuloihin. Tuore teräspinta oli muuten jotenkin mustempaa, johtunee USAssa tuolloin käytössä olleesta ja vissiin hiiliä kuluttavasta raudan masuunipelkistysmenetelmästä.

Nuorena miehenä joskus 1975 konepellillä, joka kyllä kesti istua tuolloista Tommia. Kestäisi se vieläkin, vaikka painoa on nyt paljon enemmän.

Kun emme saaneet kaunista tyttöystävääni ja nykyistä vieläkin kaunista vaimoani nokkapellille, menin sitten itse. Lähdimme Oulusta itäänpäin hiekkakuopille retkelle ja kuvan otti ja kehitti Markku Tossavainen. Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi.

Mutta oli sillä makea ajella. Jousitus oli liian pehmeä varsinkin takana. Joku tuli jopa pahoinvoivaksi takana pitkällä matkalla, kun laiva keinui huonoilla teillä. Tehosteiset rumpujarrut otti väliin miten sattu ja vaikka oli paljon rautaa käytetty, ei turvallisuutta oltu sinänsä ajateltu paljonkaan. Yhden mossen kanssa isä ajoi nokkakolarin Väärällämäellä 60-luvulla. Letukkaan uusittiin metrin pätkä puskuria ja mosse meni lunastukseen. Tuon ajan autoihin verrattuna oli kyllä edistyksellinen. Tiedän auton historiasta paljon muutakin ja olisi pienen novellin arvoinen juttu, kunhan joskus ehtisin kirjoitella.

Letukan kuva rekisterinumeron perusteella löyty Västeråsista. Siellä oli 20.000 raggarin tapahtuma vuonna 2015. Lehtiotsikko suomeksi:"Raggarit valloittavat kaupungin". Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi.

Myin sen sitten Oulun raggareille 1977. Nämä autot olivat silloisen öljykriisin ja bensiinin hintatason takia lähes arvottomia. Meinasin jälkeenpäin jäädä sen alle, kun ylitin suojatietä pitkin Merikoskenkatua Oulun Tuirassa. Siinä olisi ollut tosiaan jotain kohtalonomaa. Monen omistajavaihdoksen jälkeen auto on nyt entisöity ja museoitu, kuulin joskus 2010. Siihen oli vaihdettu V8 ja automaattiloota. Oli tuolloin ajettu vain yhdet häät tällä vuosituhannella.

Nyt letukka löytyi rekisterinumeron ja googlen avulla lehtikuvasta jossa se on Vesteråsin raggarikokoontumisessa vuonna 2015, eli on ajossa edelleen ja muutakin kuin häitä.