Alkuperäisestä asujaimistosta
Evijärven Korkeasaaren Merkkikivi
Yhteenveto

Alkuperäisestä asujaimistosta

Evijärven järven ympäristö on ollut kovasti asutettu vuosituhansia kivikaudesta lähtien, kuten kerrottiin jo Evijärveltä sivulla. Varsinkin järven itäpuolisilla rannoilta ja Timosesta on löytynyt kivikautisia esineistöjä. Yli puolet Museoviraston mukaan Järviseudun arkeologisista löydöistä sijoittautuu toistaiseksi Evijärvelle. Muinaisia asujia ovat olleet hylkeenpyytäjiä meren rannan vielä ollessa täällä ja myöhemmin muita kuten lappalaisia järven ympäri, joka oli aikoinaan kalaisa järvi.

Ehkä pari tuhatta vuotta sitten on Suomen alueella on puhuttu kantasaamea ja etelämpänä kantasuomea, jotka kuitenkin varmasti eroavat kovasti suuresti nykykielistä. Kantasaamea puhuvia oli vielä 500-1000 vuotta sitten Etelä-Suomea myöten. Kielitieteessä nykyään keskustellaan, että ennen saamea olisi lännessä jokin germaaninen kieli ja idässä uralilainen x-kieli.

Kristinuskon saapuessa kasteen ottamattomat luokiteltiin pakanoiksi ja lappalaisiksi. He olivat lähinnä keräilytalouden, kuten metsästyksen ja kalastuksen sekä pienimuotoisen maatalouden harjoittajia, jotka eivät olleet ottaneet sitten kirkon jo tullessakaan alueelle vielä kastetta, vaan harjoittivat edelleen omia jumaliaan. Sieltä nämä Ukko ylijumalat, Ahdit ja muut ovat kotoisin. Eivät he olleet mitään neljäntuulen hattua pitäviä sterotyyppejä, vaan monien meidän esi-isiä. Heille varsinkin Evijärven ympäristö ja koko Järviseutu tarjosi hyvät puitteet tuonajan elinkeinoonsa. Kun eivät ottaneet kastetta ja eivätkä maksaneet veroja, ei heistä ole siksi juuri merkintöjä, vaikka nimistön ja esinelöytöjen perusteella alue näyttää olevan asutustihentymä Suomessa.

Vaikka täällä on asunut hylkeenpyytäjiä, kivikauden ihmisiä taikka lappalaisia vuosituhansien aikana, niistä ei ole kirjallisia merkintöjä. Jos arkeologi määrittää esinelöydölle aikakauden, niin käytetään sitä, muuten käytän kaikkialla yleisnimitystä lappalainen. Vanha kansa nimesi yleensäkin jonkin ehkä vanhemmankin muinaismuiston aina lappalaisten tekosiksi, kun niitä löytyi ympäristöstä paljon ja oli perinnetietoa.

Evijärven Korkeasaaren Merkkikivi

Korkeasaari Evijärven itärannan läheisyydessä Saukkokankaan ja Nissinkankaan muodostamassa lahdessa.

Viimeistään nelivetotraktorit ovat hävittäneet muinaisten asujien mahdolliset asumisen jäljet. Eihän niitä ole ymmärretty merkittäviksi. Ohessa juttua vielä koskemattoman ja yhdestä mahdollisesti sekä varmistamattoman muinaismuiston selvittelystä.

Minuun otti huhtikuussa 2022 yhteyttä Korkeasaaren maanomistajan edustaja Kari Kivijärvi ja kertoi oudosta kivestä ja kuopista. Kävimme heti jäiden lähdettyä 10.5.2022 Korkeasaaressa, joka on Evijärven itärannan läheisyydessä Saukkokankaan ja Nissinkankaan muodostamassa lahdessa. Saaressa ei ole ollut juuri vierailijoita perämoottoriaikana, koska vesireitti länsipuolelta on tunnetusti karikkoinen piilokivineen, vaikka oheisessa kartassa on kyllä merkitty riittävästi syvyyttä.

Korkeasaari on nimensä nimensä mukaisesti vedestä nouseva mäen nyppylä. Maa on kivistä ja hankalasti kaivettavaa moreenia ja kuvan merkkikivi N=7034976.764, E=326991.435 (ETRS-TM35FIN) on ainoa näkyvä kivi koko saarella. Rinteellä oleva liuskeinen kivi on poikkeava ympäristöstä, katso oheinen kuva. Emme kaivanneet syvemmälle, jotta sen olotila ei häiriintyisi. Kiven sivuprofiili on alaspäin levenevä. Mitattu korkeus maasta on kuvassa 80cm ja kivi jatkui syvästi maan alle. Näkyi vieläkin hyvin tämä "merkkikivi" mäen rinteeltä järvelle näin aikaisin keväällä, mutta ei varmaan enää kesällä puiden saadessa lehtiä.

"Merkkikivi" mäen rinteeltä näkyi hyvin järvelle aikaisin keväällä. Kiven sivuprofiili on alaspäin levenevä. Mitattu korkeus maasta on kuvassa 80cm ja kivi jatkui syvästi maan alle.

Huispasimme metallinetsimellä pari tuntia Korkeasaarta. Ei yhtään kunnollista piippausta eli veneilijät eivät ole vierailleet 1900-luvulla päinvastoin kuten esimerkiksi Kettusaaressa laite löytää pullonkorkkeja ja muuta nykyaikaa lähes joka metrillä.

Merkkikiven löytäjä Kari Kivijärvi kertoi, että oikeastaan hän alunperin ihmetteli näitä kiven vieressä olevia n. 2m pitkiä ja alle metrin levyisiä painaumia. Valokuvissa näkyvät huonosti nämä n. 20cm-30cm syvät kuopat. Pyöreät kuopat ovat halkaisijaltaan alle 2m. En huomannut mitään maavalleja kuoppien reunoilla, kuten on selvästi uudemmissa Kettusaaren nauriskuopissa kaivettu ennen 1800-lukua. Tuollaista moreenista maa-ainesta olisi Evijärvellä helpommissakin paikoissa, jos sillä olisi johonkin käyttöä. Sitten erillinen kartassa näkyvä maanäytekuoppa on nähtävästi nykyaikaisen hiekanetsijän tjs. tekemä. Ohessa kartta Korkeasaaresta. Vihreällä merkitty alue on ollut veden alla 150 vuotta sitten.

Dokumentoin löydön arkeologi Janne Rantaselle Seinäjoen museoista, ja hän kävi sitten kesällä 2022 Karin kanssa kaivamassa ja tutkimassa merkkikiveä. Mutta mitään konkreettista faktaa ei löytynyt asialle.

Lainaan vielä Rantasen sähköpostia: "Minusta vaikutti siltä, että Korkeasaaren kivi on saanut nykyisen muotonsa luontaisen rapautumisen kautta, sillä kiven eteen kaivetusta koekuopasta löytyi lohjenneita kivenkappaleita. Se, onko kivellä ollut jotain erityistä merkitystä Evijärven muinaisille asukkaille, ei selvinnyt. Kaivoin myös pari koekuoppaa kiven lähellä oleviin kuoppiin, jotka olisivat kokonsa ja muotonsa puolesta voineet olla ruumishautapainanteita. Koekuopat eivät kuitenkaan tuoneet lisävaloa kuoppien merkitykseen."

Käytin sitten sen jälkeen Jannea veneellä Ruumissaaressa ja oli kiva kuunnella ammattilaisen toteamuksia asioista. En muistanutkaan, kuinka syviä olivat hiekanottokuopat Purmojärventielle joskus yli satavuotta sitten. Senhän kielsi sitten Lappajärven piirilääkäri ja nimismies, kun ilmeistyi pääkalloja tien varsille. Sitten tästä asian virkamieskäsittelystä on aivan oma tapahtumasäije, mutta ei kuulu tänne.

Yhteenveto

Korkeasaaren merkkikivi ja kuopat. Vihreällä merkitty alue on ollut veden alla 150 vuotta sitten.

Museovirasto on löytänyt Saukkokankaan Nissinkankaan alueelta paljon esinelöytöjä eri aikakausilta vuosien saatossa. Käsitykseni mukaan merkkikivi on voinut hyvinkin olla seitakivi tai uhrikivi tuhansien vuosien aikana aina joskus, mutta mitään esinelöytöjä ja faktaa tälle asialle ei ole löytynyt ainakaan toistaiseksi. Paikka olisi otollinen tällaiselle. Vastaavia ja tuoreempia palvontaesimerkkejä löytyy Lapista ja Pohjois-Venäjältä.

Pitää nyt ottaa aikakäsitys mukaan. Voi olla, että merkkikivi oli käytössä satoja vuosia ja taas uskontojen sekä asujien vaihdossa unholassa. Aikaa kun on ollut tuhansia vuosia. Toisekseen mahdolliset uhrilahjat olivat kalaa ja riistaa sekä vaikka mukana olisi ollut jotain järvimalmista tehtyjä rautaesineitä, ne olisivat happamessa maassa maatuneita. Piipparilla kyllä löytyi hyvin heikolla singnaalilla kuopista sen suuntaista.

Merkkikiven löytäjä Kari on löytänyt Nissin alueelta metsistä kymmeniä selvästi ihmisen tekemiä kuoppia, mutta kun ei ole niistä esinelöytöjä, ei voi tietää onko jonkin tehnyt nykyajan maanviljelijä tai puulapiolla tuhansia vuosia sitten lappalainen, kivikauden asuja taikka hylkeenpyytäjä.

Kyseiset Nissi ja Nissinkangas ovat siis Saukkokankaalla lähistöllä olevan Tervaskankaan vieressä. Toinen Nissinkangas on Viskarimäen Vähäjärven eteläpuolella, jossa on kanssa Museovirasto rekisteröinyt löytöjä. Alueella on nykyään uudisrakennuksia, kuntorata ja valaistu hiihtolatu.