fig

Pääaiheet - Topics

Kirja
Aloitussivu
Jatkoa aloitussivuun
Evijärvi
Viskari
Borg suku
Lassila suku
Salatut sivut
Sivukartta

Alisivusto - Subsite

Home
Aloitussivu >>
Evijarvelta >>
Viskarista >>
ViskarinAsujatEnnen
ViskaristaJuttuja
ViskaristaValokuvia_1900
ViskaristaValokuvia_1920
ViskaristaValokuvia_1930
ViskaristaValokuvia_1940
ViskaristaValokuvia_1950
ViskaristaValokuvia_1960
ViskaristaValokuvasilppua
FiskarinenOy
FiskarinenHistoria
Now
Contact us >>
SiteMap

Päivityksiä

4.12.2023
Kirja sivuista "Geenit ja Juuret: Evijärven Tarina"

28.7.2019
Sivujen lähdekoodit modernisoitiin.

31.1.2014
Siirto uudelle serverille.

17.11.2013
Korjauksia ja lisäyksiä.

3.3.2000
Sukusivujen teko alkoi



Fiskarinen Oy:n historiaa hiukan tarkemmin.

Viskarin historiaa kerrottuna yhden talon osalta. Vuosien varrella on tapahtunut monia tapahtumia ja muutoksia. Viskarinmäki on toiminut sulatusuunina eri tulijoille aikoinaan, ja tämä talo on ollut tavallaan kansainvälinen ainakin jo 1900-luvun alusta lähtien.

Nykyrakennuksesta on kerrottu Fiskarinen Oy sivulla - Present state of the building is told on the Fiskarinen Oy page

Maanviljellykseen kelpaamattomalla kivisellä tontilla on varmaan ollut jotain toimintaa aikaisemminkin, mutta ensimmäiset toistaiseksi olevat tiedot lähtevät Siina ja Matti Kniivilän leipomosta ja kahvilasta. Kun tästä vanhemmasta asiasta oli vahäisen tietoa, pureuduin siihen.

Nettiin nyt julkaistut Rippikirjat vuoteen 1921 selvitti ja korjasi monia asioita.

Liiketilan nimityksiä vuosien varrella
Siina ja leipuri Matti Kniivilän suvuista kirkonkirjojen mukaan
Vahvistamatonta perimätietoa kirkonkirjojen tietoihin
Amerikan leipuri Evijärvellä
Kniivilästä Viskarissa
Juho Seppälä 1941
Emil Pykärin laajennus 1945-1950
Fiskarisen jatkuvaa rakentamista
Yhteenveto ja ajatelmia

The original two level building on the road side was timbered by heavy and great 8"x6" size logs according to high level experiences ("Finnish Standards") of hundred years. As the builders were returnees from USA, they introduced outside staircases and some other new styles from Montana Butte mining cities and I guess they maybe had more money as local people at the begin 20th century.

Siina ja leipuri Matti Kniivilän suvuista kirkonkirjojen ja rekisterien mukaan

Juusolaiset olivat laajemmin tunnettuja maakunnassa 1800-luvulla. Lisää tästä myöhemmin, mutta aloitetaan Juuson Jussista, joka oli kirkonkirjoissa torppari Johan-Erik Johansson tai suomalaisittain Juho Erkki Juhonpoika Girs/Kirsilästä. Hän syntyi 1.4.1838 ja kuoli 6.5.1878 Viskarissa, jossa hänet tunnettiin nimellä Juho Kniivilä. Vaimonsa Greta Liisa, o.s. Melender, syntyi 29.6.1838 ja kuoli 21.7.1902. Heillä oli kahdeksan lasta.

Kun leipuri Matin isä Juho kuoli vuonna 1878, hänen vaimonsa Greta Lisa, o.s. Melender Joensuusta, meni uusiin naimisiin Samuli Jaakonpoika Aution kanssa, syntynyt 23.10.1859. Samuli kuoli Amerikassa murskaantumalla 22.6.1893. Greta Lisakin oli mennyt Amerikkaan 1880-luvun lopulla.

Viskariin Puukkolan tilalle asumaan

Kniivilän manttaalinumerolla oli kymmenen manttaalikiinteistöä vuonna 1879, kuten esimerkiksi nimismiehen asuinpaikka ja muutamia varsinaisia maatiloja.

Alunperin Söder Kniivilän tilalla, jossa oli Kniivilän Martin maatila vielä 1970-luvulla Rakennusliike Laukkosen alavaraston paikkeilla, näyttää 1829 rippikirjan mukaan kantatilan vanhin poika muuttaneen erilleen viereen. Tätä tilaa kutsuttiin sittemmin 1900-luvulla Puukkolan tilaksi. Tilat oli sitten erotettu omikseen vuonna 1853. Nälkävuosien jälkeen sittemmin Puukkolan tilalle yksin jäänyt vanhin poika Mats Matsson Kniivilä (synt. 9.5.1845) lähti muualle vuonna 1869 ja isä Juho Erkki Girs siirtyi siihen vuonna 1869 perheineen 1/16 manttaalin kokoiseen Kniivilä/Puukkola tilaan. Aikaisemmin sukunimi otettiin usein paikan tai talon nimen mukaan. Juho Erkki ehti asua uudessa paikassaan vain vajaa 10 vuotta, kunnes kuoli 6.5.1878.

Sen jälkeen myöhemmin perhe hajosi kukin tielleen, joten oli hankala löytää 1890 Rippikirjasta suoraa vihjettä uusista tulijoista isä Juhon kotitilalle Viskarissa. Tilan navetta paloi 1884 ja toisen kerran samassa paikassa Ilkkalehden 17.3.1928 mukaan tuolloin. Nähtävästi pappi olikin merkinnyt lyijykynällä 1890 rippikirjaan vinkin uusien tulijoiden kotitilan itselleenkin. En olisi uskonut, että se oli Puukkolan tila, siksi tämä selvitys. Eri asujien jälkeen tilalle saapui lopulta 1890-luvulla seppä Jaakko Matinp. Stenbacka, synt. 27.7.1852, k. 21.12.1913, ja vaimo Anna Kaisa Juhont. Kielinen s. 10.11.1851, jotka muuttivat voimallisesti ja uudistivat tilaa. Sepän pajan lisäksi siinä oli ollut posti tuolloin vuosisadan vaihteessa ja komea iso riihi laaksossa. Koska seppä ei ollut sukua vaimoineen naapuritilan Kniivilään, muuttivat he tilan kutsumanimeksi Puukkola (puukko ruots. kniv). Tie menee nykyään Kniivilän ja Puukkolan tonttien välistä.

Leipuri Matin ensimmäinen avioliitto

Juuson Jussin poika, sittemmin leipuri Matti Juhanpoika, syntyi 26.9.1863 ja kuoli 2.6.1951 87-vuotiaana. Hän meni ensimmäiseen avioliittoon 8.11.1884 Hanna Jaakontyttären Norrkniivilän kanssa, joka oli syntynyt 6.10.1864 ja kuoli 19.11.1890. Hanna oli jo raskaana vihkimisen aikaan, ja heille syntyi tytär Maria Matintytär Norrkniivilä 11.5.1885, joka myöhemmin muutti Amerikkaan 28/4 1906.

Poika Matti Nikolai syntyi vielä 25.8.1887, mutta rippikirjassa 1879-1889 on merkintä, että aviopari asui erillään eikä pojalle ole merkitty toiseksi nimeksi Matinpoika. Matti Nikolai muutti 15-vuotiaana Pietarsaareen 3/11 1902. Vaimo Hanna kuoli jo 26-vuotiaana 19.11.1890, ja Matti jäi leskeksi.

Amerikkaan

Matin nuorempi velipoika Juho Juhonpoika Kniivilä syntyi Söderkultalahdessa 24.1.1869 ja muutti Vaasaan 7.9.1889 maininnalla "naimaton-hyvämaineinen". Leipuri Matin veljen Juho Juhonpojan vaimo oli Siina Juhontytär Kniivilä, o.s. Syrjä. Hän syntyi 19.4.1868 Raahen lähellä Lukkarilla Saloisessa ja kuoli 9.9.1937 Evijärvellä. Siinan syntymäpaikaksi on merkitty Salo, joka tarkoittaa entistä Saloisen kuntaa Raahen vieressä, ei Salon kaupunkia Turun lähellä. Vihkiraamatussa on kuulemma merkintä Raahe.

Siina sai Amerikassa lapsen nimeltä Saima Eufrosyne Johansson, joka syntyi 22.9.1894 ja kuoli Evijärvellä 14.1.1980. Sukukronikan mukaan Siina ja Juho tapasivat Vaasassa ja muuttivat sitten yhdessä Amerikkaan.

Kaivosonnettomuus USAssa

Huhtikuussa Montanan Butten kaivoksissa vuonna 1894 tapahtui suuri tulipalo, jossa kuoli paljon kaivosmiehiä, ja jotkut menehtyivät myöhemmin palohaavoihinsa. Perimätiedon mukaan leipuri-Matin veli Juho loukkaantui ja vaati kuolinvuoteellaan, että Matti ottaisi vastuun vaimonsa Siinan vielä syntymättömästä lapsesta, joka sai nimekseen Saima Eufrosyne Juhantytär.

Vaikka kaivosyhtiöt eivät yleensä vielä tuolloin korvanneet juuri mitään onnettomuudessa menehtyneiden perheille, Butten kaivoksissa kuoli viisi kertaa enemmän kaivosmiehiä 1890-luvulla kuin vastaavissa Venäjän kaivoksissa. Lisäksi kaivosyhtiö ei omistanut kaupunkia, kuten usein muualla Yhdysvalloissa, ja kaivosmiesten etuja ajavat organisaatiot olivat voimakkaasti läsnä paikkakunnalla. Anaconda-kaivosyhtiö, joka toimi Buttessa, oli myös tuottava ja myöhemmin kansainvälinen sekä myös sittemmin negatiivista mainetta saanut suuryritys.

Saima Eufrosyne Johansson, syntyi Amerikassa 22.9.1894, sukunimi oli kirkonkirjoissa sama kuin veljesten isällä. Ajatellen tuon ajan tilannetta, lapsen isä Juho oli kuollut ja Kniivilä-sukunimi oli hankala englanninkielisessä ympäristössä. Toisaalta veljesten isän Johansson-sukunimi taipuu hyvin englanninkieleen, ja sitä esiintyy paljon Yhdysvalloissa. Tuoreen Facebook-päivityksen mukaan Matti otti nimen Matt Johansson käyttöön.

Matti vihille Amerikassa 1895

Rippikirjassa 1890-1899 on lyyjykynällä merkintä, että itsellinen Matti meni vuonna 1893 Amerikkaan. Hän oli myös ahkera ehtoollisella kävijä
Rippikirja 1890-1899 mukaan. Saman mukaan Siina ja leipuri Matti vihittiin 25.5.1895 Amerikassa. Eli Matti oli jo varmasti siellä ja oli jo leipurin ammattipätevyys. Siina puolestaan kirjattiin 1900 Evijärvelle rippikirjassa Vaasasta tulleena. Hän lähti sieltä Amerikkaan.

Kirkonkirjoissa diarinumerolla 84/1912 on merkitty ja vahvistettu erillisellä dokumentilla, että leipuri Matti Juhonpoika Kniivilä ja hänen toinen vaimonsa Siina Juhontytär Syrjälle merkittiin seuraavat lapset: Matin tytär Maria Matintytär Norrkniivilä, syntynyt 11.5.1885, oli ensimmäisestä avioliitosta. Siina puolestaan toi avioliittoon Saima Eufrosyne Juhantyttären, syntynyt Amerikassa 22.9.1894. Matin poika Matti Nikolai, syntynyt 25.8.1887, ensimmäisestä avioliitosta ei ole merkintää tässä 1912 tehtyssä asiakirjassa.

Matti taas Amerikkaan 1902

Leipuri Matti lähti uudestaan Amerikkaan marraskuussa 1902, tällä kertaa passiin merkittiin ammattinimikkeeksi "leipuri". Hän meni tienaamaan rahaa, koska hänellä oli leipurinammatti.

Hangon maistraatin mukaan Matti sai passin vuonna 1902, ja siinä oli merkintä, että hänellä on kaksi lasta Suomessa. Hän lähti 19.11.1902 Polaris-laivalla ja jatkoi Columbialla Englannista. Laivamatkan lippu maksoi 169 markkaa.

Siina ja lapset Evijärvellä

Matti sukkuloi yli Atlannin ja varsinkin alkupään reissuista pitäisi katsoa laivalistoista matkoja. Matti, Siina, Saima ja Matin tytär Maria Matintytär Norrkniivilä ensimmäisestä avioliitosta merkittiin vuonna 1910 rippikirjassa N:o 1 Söderkultalahden Takala nimiseen tilaan, jossa oli otsikkoon merkitty myös Vikman (nimismies). Nyt on huomattava, että käytännössä asuinpaikka voi vaihdella useaan paikkaan, kirkonkirjoissa pitäjän sisällä merkittiin usein vain kirjauksen aikana ollut asuinpaikka.

Tytär Saima avioitui 29.8.1914 Antti Heikinpoika Kivijärven, syntynyt 9.7.1887 ja kuollut 7.6.1972, kanssa, ja he saivat ensimmäisen lapsen nimeltään Ahti 1.10.1915. Sitten seurasivat lapset Sanni, syntynyt 16.10.1919, Pentti, Antti, Heikki, Matti, Salli ja Aila. Leipuri Matti, Siina ja Saima Matin tytär Maria oli kirjattu samalle Kivijärven lehdelle eli he olivat muuttaneet pois Takalasta 1912.

Yhteenveto leipuri Matista:

1863 - Matti Juhonpoika Kniivilä/Girs syntyi Kirsilässä
1869 - Matin ollessa 6 vuotias perhe muutti Viskariin
1884 - Avioitui Hanna Jaakontytär Norrkniivilän kanssa
1885 - Tytär Maria Matintytär syntyi
1887 - Jälkeen asumusero Hannan kanssa
1890 - Jäi leskeksi
1893 - Muutti USA:han
1894 - Tytär Saima syntyi USA:ssa ja Matti meni naimisiin Siinan kanssa samana vuonna
1900 - Siina merkittiin asuvaksi Evijärvelle
1902 - Matti lähti taas Amerikkaan
1910 - Perheen asuinpaikaksi merkittiin N:o 1 Söderkultalahden Takala
1912 - Avioliitto virallistettiin Suomessa
1912 - Fiskarisen ensimmäinen osa rakennettiin
1914 - Tytär Saima meni avioliittoon Antti Heikinpoika Kivijärven kanssa ja Matin kirjat siirrettiin Kivijärveen
1937 - Vaimo Siina kuoli
1940 - Fiskarinen myytiin Juho Seppälälle
1940 - Matin asuinpaikkana mainitaan Särkikylän Kivijärvi ja myöhemmin Viskari
1951 - Matti kuoli

Eli Matin varmistamattomat asuinpaikat kronologisessa järjestyksessä: Kirsilä, Kniivilä, USA Butte, Viskarinmäki, USA, Viskarinmäki/Takala, Särkikylän leipomokahvila nykyään Mäkelä, Fiskarinen, Särkikylän Kivijärvi, Viskarinmäki.

Vahvistamatonta perimätietoa kirkonkirjojen tietoihin

Juusolaisista on monia juttuja ja muutamia on kerrottu
Järviseutuseuran Seudun Tarinoita tietokannassa. Jutuissa kerrotaan Isontalon Antin ja muiden puukkojunkkareidan kanssa tapaamisista. Vielä 50-luvulla peloiteltiin nuoria Risukankaan hautausmaalla jo vuosikymmeniä maatuneella Juuson Jukalla, joka oli sukuja leipuri Matille. Juusolaisilla oli aikoinaan kova maine.

Johan-Erik Johansson Girssin isä oli Johan Johansson Girs (Söder-Kultalax) s. 9.6.1808 ja hänen isänsä taas oli Josef Andersson Girs s. 28.7.1781. Josefilla oli viisi poikaa, joista kaksi karkoitettiin Siperiaan. Kun sedillä oli paha maine, oli Juuson Jussi sitten rauhallisempi ja vain kerran Lappajärven käräjillä 1871. Leipuri Matin isän Juho Erkim sukunimeksi on merkitty tilan nimen mukaan Kniivilä ja Matti käytti sitten Ameriikassa nimeä Matts Johanson.

Amerikan leipuri Evijärvellä

Ensimmäisen leipomokahvilan Siina ja Matti rakensivat tai rakennuttivat Särkikylään Kivijärven Reijon mukaan. Rakennus on pystyssä vieläkin, entisten kyläkauppojen välisellä alueella, niistä hieman koulun suuntaan vasemmalla puolen.

Myivät menestyneen liikeen leipomo-oikeudet Matti Peltoniemelle, jonka leski sitten myi liiketoiminnan myöhemmin 1934 Fiina ja Nestori Tähtiselle. Viimeisenä siinä harjoittivat liiketoimintaa Jenny ja Riku Norrena. Kiinteistön omistaa nykyään Mäkelät. Näin kertoivat Marjatta Jokisuu ja Reijo.

Särkikylän kiinteistön rakentamisen aikaa voi haarukoida yllä kerrottujen dokumenttien ja matkustusasiakirjojen valossa jonnekin 1898-1905 väliselle ajalle, ja pitivät leipomoa varmaan vielä 1910-luvulla, kun nuoret Saima ja Antti Kivijärvi tutustuivat.

Kirkonkirjoissa puhuttelevat Mattia leipuriksi jo vuonna 1912, eli hänellä on täytynyt olla jo vuosia liiketoimintaa nimen saadakseen. Jos Fiskarisen rakentaminen on tapahtunut 1912 paikkeilla, ei arvio heitä kauaksi. Pitihän tukit ensiksi kaataa oikean kuunkierron asennossa ja vähän ehtiä kuivatakin ennen asumiskelpoisuutta. Viereinen Nuorisoseura rakennettiin 1896. Naapuritontilla oli hyvä kahvilan paikka. Siten Fiskarisen tienpuoleisen vanhan osan rakentamisen voi haarukoida tapahtuneen vuonna 1912 tai hiukan ennen. -Käytän Fiskariselle vuosilukua 1912 jatkossa toistaiseksi.

Vaikka hirsikehikko olisi ollut alunperin jo kaksikerroksinen, ei se ollut järin suuri, kylläkin vahvasta hirrestä. Yläkerran kuva on leikattu nykypiirustuksesta. Kaksi oikeanpuoleista huonetta rakensi Matti 1910-luvulla ja vasemmanpuoleisen laajennuksen ylä- ja alakertaan teki Emil Pykäri 1940-luvun loppupuolella.
(hirsikehikko)
Matti oli oikea ammattilainen leipuri ja kondiittori, ja hänellä oli käsitys siitä, miten hyvä leipomo ja kahvila tulee pyörittää. Siina oli hänen tukenaan, ja heidän yhteistyönsä teki kahvilasta erityisen suosittua. Siina oli ilmeisesti hyvin taitava myyjä, kun hän kävi kesäsunnuntaisin myymässä kirkkoväelle herkkuja, kuten "nisua ja limunaatia".

Vanhanpuolen kiinteistön rakenteissa oli huomioitavia seikkoja, jotka erosivat suomalaisista perinteistä. Esimerkiksi seinän ulkopuolelta tulevat rappuset yläkertaan eivät olleet tyypillisiä suomalaisissa rakennuksissa, mutta ne olivat yleisiä etelävaltioissa Yhdysvalloissa. Toinen huomionarvoinen seikka oli järeän hirren käyttö rakenteissa, mikä antaa viitteitä siitä, että rakentamisessa ei ollut säästelty materiaaleista. Kyllä tais olla rappuset vielä sodan aikanakin päätellen tämän kertojan iästä. Toisekseen järeän hirren käyttö mietityttää, ei ainakaan ole ollut rahasta kovaa puutetta.

Leipuri Matista kuultuna

Kerrotaan, että Matti kyllä poisti jäntevästi hankalan asiakkaan kahvilastaan. Kivijärven Reijon isä kertoi paljon juttuja Reijolle juuri tuosta Viskarin kahvilan ajasta -30 luvulta. Ohessa Reijon kertomana:

"Isä oli ollut poikasena kesäisin paljon auttamassa Siina mummuaan ja Mattia siellä leipomossa. Kieltolaki oli jo kumottu, mutta eihän se maaseudulla heti näkynyt. Kuusen juurella keiteltiin edelleen kun kaupunkiin oli pitkä matka ja huonot kulkuyhteydet. Kahvilassa istui -30 luvulla paljon tippaukkoja, jotka lähettivät isän usein apteekkiin tippoja hakemaan. Ne olivat apteekkarin omia sekoituksia, hokmannia ja mitä kaikkia niitä mahtoi ollakaan siihen aikaan. Puhdasta pirtuahan se oli mihin oli sekoitettu monenlaisia linjamentteja lain kouran kiertämiseksi. Aine laitettiin pieniin pulloihin ja joka ukolla oli omat suosikkitippansa, ja isä muisti vielä vanhana mitä tippoja kukin nautiskeli. Rapakaljaan he sitä sitten lantrasivat siellä kahvilassa istuessaan. Siinamummo kuoli jo vuonna -37, ja Matti hoiti liikettään tämän jälkeen yksin kai muutamia vuosia, en tiedä kuinka kauan? Leskeksi jäätyään hän alkoi isän mukaan itsekin ryypiskellä melko usein. Kerran oli kahvilassa sulkemisajan jälkeen istunut iloista revohkaa Matin kanssa juhlien. Poliisi oli tullut lukitun oven taakse kolkuttelemaan, olisko se ollut Riippa vai kuka? Oli huutanut oven läpi että siellä kuulemma juhlitaan! Matti oli vastannut että nämä ovat hänen vierainaan täällä ja sulla ei oo tänne mitään asiaa! Tähän oli poliisin ollut tyytyminen."

Oheinen Penta perämoottorin malli oli edistyksellinen jo vuodesta 1922 lähtien, jota kopioivat sitten kaikki muut mailman perämoottorien valmistajat.
(Penta)
Matti myi Fiskarisen Juho Seppälälle varmaan ainakin vuotta aikaisemmin, kun Juho sai lainhuudon sitten 1941. Matti muutti sitten sota-aikana Särkikylään Kivijärven Antin uudistaloon, joka oli rakennettu 1936 Ketosenahoon Pitkänsalontien varteen. Hän asui siellä jonkin aikaa, kunnes lopulta muutti takaisin Viskariin, jossa hän asui kuolemaansa asti vuoteen 1951. Viskarissa hänellä oli venevalkama sairaalan jyrkän männikkörinteen rannassa.

Muistan hyvin tämän kuvauksellisen katetun rakennuksen, jonne vene pääsi kellumalla sisään. Matilla oli Penta-merkkinen perämoottori, joka oli tuolloin harvinaisuus vielä 40-luvulla. Selvisi nyt sekin, kuka oli rakentanut sen ainoan kunnollisen venevalkaman Antinniemeen, kun oli perämoottorikin, joka ei varmasti pitänyt kosteudesta. Varmaan senkin takia Matti muutti Särkikylään, sillä tuolloin ei ollut vielä yleisesti käytössä trailereita veneille. On mielenkiintoista tietää, että Juho Seppälä oli meijerillä 1940, ja myöhemmin hän työskenteli sairaalassa, keskikoulussa talonmiehenä ja masinistina, mikä osoittaa hänen taitonsa ja osaamisensa perämoottoreiden korjauksessa, vaikka Penta olikin edistyksellinen moottorimerkki.

Juho Seppälä myi sitten talon jossain sodan loppupuolella Pykärin Eemelille. Selma Lassila kertoi, että kun hän oli ostamassa taloa 28.12.1950 Ewaldin kanssa, niin Pykärin Eemeli naulasi lattialautoja yläkerrassa juuri siinä, missä kirjoitan nyt tätä tekstiä. Kiinteistöä oli pari muutakin paikallista liikemiestä ostamassa, ja talokauppa tehtiin kiireellä yöllä, kun paikka oli kerran hyvä.

Pykärin Eemeli oli aluksi pitänyt kauppaa ja asui kauppansa takahuoneessa alakerrassa itäpäädyssä. Myöhemmin Pykärit pitivät kahvilaa, kunnes rakensivat uuden kahvilatalon "veljesmotin" nykyisen KPO:n tontin länsipäähän, näköjään peruskartan mukaan ennen vuotta 1953.

Pitkänmatkalaisia koululaisiakin oli ollut vuokralaisina sitten yläkerran itäpäädyssä. Varsinkin talvella vaikeiden tieolosuhteiden takia Rautjoen ja Tähtisen Nestorinkin koululaisia majoitettiin yläkerrassa, näin he kertoivat minulle.

Yhteenveto leipuri Matin rakennusprojekteista:

1900-luvun tienoilla Särkikylän leipomokahvila
1912 leipomokahvila Viskariin (nyk. Fiskarinen)
1940 venevalkama Antinniemeen
Lisäksi ainakin vene, jonka kölipuun hän haki Korkeamaasta ja varmaan rakensi muutakin.

Tytär Saima asumaan Ränskärin saariin

Antti Kivijärvi ja Saima Kniivilä ostivat tilan Iso-Ränskäriin vuonna 1919 ja asuivat siellä aina vuoteen 1932 saakka. Heidän tyttärensä Sanni syntyi muuttopäivänä Nississä halsualaisten, myöhemmin Mäkelän Vihtorin kamarissa. Vuonna 1940 agrologi Vilho Rautjoki osti paikan ja muutti sinne lapsineen, ja he asuivat Iso-Ränskärissä vuoteen 1957 saakka. Vilhon Mattipoika kertoo tuosta ajasta Särkikylän kyläkirjasta. Kun kaikilla ei ole sitä kirjaa, lainaan Reijo Kivijärven kertomusta asiasta:

Siina ja Matin hautakivi. Kuva: Suljetusta Facebook ryhmästä kopioituna alunperin Reijo Kivijärven kotialbumista.
(siinamattihauta)
"Amerikassa syntynyt Saimamummuni meni naimisiin Antti Kivijärven kanssa. Antti osti 1918 Kankaan talosta 6 Evijärven saarta ja rakensi Isoon Ränskäriin talon, navetan, tallin ja vielä savusaunan jostain vanhoista tuulimyllyn hirsistä. He muuttivat Ränskäriin vuonna -19, ja asuivat saaressa ympärivuotisesti vuoteen 1932. Saiman ja Antin lapsista Ahti oli syntynyt jo ennen saareen muuttoa vuonna -15. Sanni syntyi muuttosyksynä Nississä Halsualaisten, myöhemmin Mäkelän Vihtorin kamarissa. Isä Pentti syntyi sitten jo v.-23 saaressa ja Ränskärin aikoihin syntyi Antti, Heikki ja Matti. Kovin paljon tilaa ei 30 neliön mökissä ollut silloiselle kahdeksanhenkiselle perheelle. Kesäisin pojat taisivat nukkua vintillä johon meni rappuset päädystä ulkopuolelta. Saaresta muuton jälkeen syntyi vielä Salli ja Aila.

Tuhvani Antti jota Ränskärin Antiksi kutsuttiin, möi saaret Vilho Rautjoelle vuonna -40. Hän muutti perheineen saareen seuraavana vuonna ja asuivat siellä aina vuoteen -57. Vilhon Mattipoika kertoo Särkikylän kyläkirjasta tuosta ajasta. Kun saarista tehtiin kaupat, jätettiin Patasaareen Kivijärven suvulle sadaksi vuodeksi nautintaoikeus. Tuhvako vai kuka rakensi saareen jonkinlaisen kalamajan. Matti Rautjoki kertoo että Leipurin Matti oli viimeisinä vuosinaan tuttu näky hänen kalastellessaan Evijärvellä. Pajusaaren kupeella oli Matin vakituinen onkipaikkansa. Matti oli majaillut juuri tuossa Patasaaren kalamajassa. Matti kuoli vuonna -51, kuten oheinen hautakivi kertoo. Varmasti lukijoiden joukossa on sellaisia henkilöitä jotka muistaa Leipurin Matin. Siinaa tuskin moni enää muistaa mutta joku on saattanut kuulla hänestä edes puhuttavan. Minua kiinnostaa kovasti Matin ja Siinankin elämä. Olisin kiitollinen jos joku kertoisi vaikkapa ihan pieniäkin väläyksiä heistä ja heidän tekemisistään."

Lisään tähän hienoon tekstiin, että vuosikymmeniä sitten tuli minulle joku Rautjoki niminen henkilö kertomaan kahvilassa Ränskärin ja Fiskarisen juttuja, mutta hälinän keskellä en saanut parempaa kontaktia.

Kniivilästä Viskarissa

Siina ja Matti n. 30-luvun taitteessa todennäköisesti Fiskarisen tuolloisen talon edessä. Aurinkovalo on klo 13 suunassa. Laituritie/Tehtaanpolku vietti aikoinaan 2m tontin kohdalla. Kuva: Suljetusta Facebook ryhmästä kopioituna ja retusoituna luvalla.
(mattivanharet)
Koko Viskari ja Kultaniemi olivat alun perin Kniivilän manttaalia aikoinaan Jokikylään asti, josta erotettiin ensiksi Norrkniivilä ja sitten (Söder)Kniivilä myöhemmin useaan maatilaan. Nykyään alue on pirstoutuneena satoihin tontteihin. Viskarinmäellä asuneet lappalaiset saivat olla rauhassa pitkään, sillä mäki oli huonoa kivistä viljelysmaata.

Fiskarisen tontti Puukkolalta

Mielestäni Fiskarisen tontti kuului Puukkolan manttaaliin. Joko leipuri Matti oli perinyt isän kuoltua 1880 tai sai ostettua Puukkolan sepältä Fiskarisen maapalan vuoteen 1912 mennessä entisestä kotitilastaan. Mutta vasta vuonna 1941 lohkottiin tontti omaksi kiinteistöksi, kuten kerrotaan alempana.

Viskarissa oli lähes kymmenen eri taloa manttaalinimellä Kniivilä 1800-luvulla, ja myös nimismiehet, postineidit, ammatinharjoittajat ja opettajat kirjattiin Kniivilän manttaaliin johonkin taloon, kun kerran asuivat sen alueella. Varsinaisia isompia maatiloja oli ehkä kuusi riippuen tarkasteluajasta, ja jotkin joutuivat selvitystilaan vuosien saatossa vielä 1930-luvun laman aikaan. Kaikkien kutsumanimet eivät suinkaan olleet Kniivilä, vaan niitä käytettiin enemmän kirkonkirjoissa.

Kirkonkirjojen mukaan yrittäjä ja sahanomistaja Jaakko Kniivilä osti alueella taloja. Jaakon yritystoiminnan taannuttua suuren laman aikana Jaakon pojalle Martille jäi osa maista maanviljelykseen, ja esimerkiksi kauppias Leander ja Aili Sulkakoski saivat lainhuudon Viertola nimiseen tilaan 7/10 1932, joka kuului aikaisemmin Puukkolan tai Kniivilän manttaaliin.

Osuuskassan ja Fiskarisen välillä oli tienvieressä massiivinen kivimuuri pellolta kerättynä vielä 1960-luvulla. Maanviljelijä tuttuni totesi, että Viskarinmäki on huonoa maata maanviljelykseen. Muualla kauempana 1800-luvun peltoaukeilla ei ollut juuri kiviraunioita.

Näistä isä Juhon vaimon Greta Lisa Melenderin sukulaisista on jotain juttua
Kettusaari sivulla. Kun sitten suntioksi tulleen esi-isä Melenderin jälkeläisissä oli kirjanoppineita ja kunnan asioiden hoitajia, olisi aivan oletettavaa, että 55-vuotiaan leski Greta Lisa Melenderin jokin näistä sukulaisista hoiti Viskarinmäen maaomaisuuden myyntiiin, kun tilalle ei ollut jatkajaa. Arvattavasti myös silloin, kun isä torppari Johan (Juuson Jussi) osti Kniivilän manttaalitilan osan nälkävuonna 1869.

Emil Pykärin laajennus 1945-1950

Valokuva on n. 1948 Emil Pykärin kahvila/lyhyttavaran kaupasta ja vaimo Helga on tunnistettu vasemmalla.
Kuva ei ole siis veljesmotista, joka kahvila oli sitten 1953 jälkeen siinä nykyisen KPOn tontin vierestä. Pienetkin vinkit kuvan muista henkilöistä tai kaikesta kuvan muista asioista auttavat suuresti. Valokuva on skannattu luvalla Kaija Palomäki os Pykäri kotialbumista.
Huomioita kuvasta: Haalaripukuinen sähkäri on saanut jo tuikun sisäänkäynnin yläpuolelle ja vetänyt johtoa seinään, siksi tikapuut ovat vielä lähes vaaka-asennossa. Sisäänkäynnin portaat ovat kanssa uudet. Eli on varmaan kyseessä avajaisten aikoihin, kaupparekisterin mukaan 20.5.1948.
(pykari)
Emil Pykäri käytti oheisen kuvan etualalla olevan ja ylempänä esitetyn piirustuksen vasemmanpuoleiseen huoneen alakerran perustuksiin uutta teknologiaa ja betonilaattaa. Betoni tuli tutuksi sota-aikana bunkkereiden teossa. Nähtävästi uskottiin betonin kaikkivoipaisuuteen, ja perustustyö jäi vähemmälle. Kuvassa olevaa nurkkaa on monesti nostettu, ja nyt valamisen jälkeen näyttää tilanne olevan rauhoittunut.

Kuvaa tarkemmin katsottuna näkyy selvästi Kauppatien puoleisen taaemman alakerran kahden ikkunan erilainen tyyli leipuri Kniivilän rakentamasta alkuperäisestä rakennuksesta. Kun on hirsirakennuksen rungosta kyse, niitä ikkunoita tehtiin ja muuteltiin paikkoja. Vuorilaudoissakin näkyy Kniivilän rakentaman ja Pykärin uudisrakennuksen raja. Voisi päätellä, että aikaisemmin Kniivilä/Seppälä-liikkeeseen oli sisäänkäynti kahden taaimmaisen ikkunan välistä.
Vielä selvittämättä, muistilista:

Oliko tontilla mitään aikaisemmin ennen leipuri Mattia?
21.7.2023

Home | SiteMap @ Tommi Borg 2000-2024 / All rights reserved