Tällä kiinteistöllä on mielenkiintoinen historia ja kuuluu olennaisesti Viskarinmäkeen, niin muutama sana siitä. Talon eräästä hengettärestä Selma Lassilasta ja sitten kaupankäynnistä enemmän Viskarista Juttuja osiossa ja talon historiaa vuodesta 1900 ja aikaisemmin.

Uudisrakennus vuonna 1956
Maalaus
Puutarhavaja
Viemäröintityöt
Pihatyöt ja muuri
Vesikaivo
Älytalo
Paikan historiaa

Uudisrakennus vuonna 1956

Fiskarinen laajennus juuri valmistuneena 1956. Huomaa vielä työmaa-aidat, yläkerta on vielä täysin tyhjä ja ulkoseinät maalamatta. Saat kuvan suuremmaksi klikkaamalla sitä.

Oikeastaan uudisrakennus oli laajennus, kun tienpuoleinen puoli oli jo rakennettu vahvasta jostain 8"x6" hirrestä noin vuonna 1912, ja nyt se on saanut vain uudet lautapaneelit päälle. Vielä näkyy katolla sen hirsipuolen savupiippu. Näköjään tienpuolelle oli tullut aikaisemmin valovirta ja juuri nyt on vedetty voimavirta nurkkaan. Ihmettelinkin näitä reikiä maalatessani, ja nyt selvisi, että siinä on ollut sähköpylvään posliinieristimet. Ei ole vielä olemassa Tehtaan- tai myöhemmin Laituritietä.

Alakertaan tuli sitten kylän isoin kauppa ja yläkertaan väliaikaisesti muovihanskatehdas vuoteen 1960 saakka, kunnes varsinainen muovitehdas valmistui.

Fiskarinen joskus 1962, jolloin katsottiin Ruotsin televisioa katolla näkyvän kaksoisyagin avulla. Lapua aloitti lähetyksensä syksyllä 1961, jonka anteeni näkyy kanssa ja ASA TV:n mainosvalo alaalla. Saat kuvan suuremmaksi klikkaamalla sitä.

Kun sitten alettiin muovihanskoja paistamaan, varmaan sähköuunit veivät ajoittain ehkä lähes puolet paikkakunnan sähköstä, arvaan. Tämä oli sitä Evijärven nykyteollistamisen ensiaskeleita. Siksi oletettavasti vedettiin piuhat suoraan muuntajasta siihen rumaan rautakehikkoon Fiskarisen itäpuolen seinälle, jonka nyt vihdoin poistin.

Kun tämän hanskojen päälle laitettavan PVC-pastan kanssa lepattiin ympäriinsä, jouduttiin sitten lapsuuden huoneen seinään 60-luvulla laittamaan useasti uudet tapetit, kun PVC-pasta tihkui tapetin läpi. Juuri siinä kohdassa oli tapahtunut hanskojen kastaminen. Hanskojen valmistuksesta löytyy videoita muualta. Asiaa tuntemattomille PVC-pasta on kuin kankeaa vaihteistoöljyä tai siirappia.

Kun sitten alettiin muovihanskoja paistamaan, varmaan sähköuunit sieppasi ajoitain ehkä lähes puolet paikkakunnan sähköstä, arvaan. Tämä oli sitä Evijärven nykyteollistamisen ensiaskeleita. Siksi oletettavasti sirrettiin piuhat suoraa muuntajasta siihen rumaan rautakehikkoon Fiskarisen itäpuolen seinälle, jonka nyt vihdoin poistin.

Liikekiinteistön maalaus

Maalaus olisi pitänyt tehdä jo parikymmentä vuotta sitten.

Pahin paikka kaakkoispuolella.

Edesmenneet toivoivat viimeisenä toivomuksenaan, kun lykkäsin heitä rullatuolilla, että tekisin jotain kiinteistön seinille. Kun omistussuhteet selvisivät vasta nyt lähes 20 vuotta heidän poismenonsa jälkeen, pääsin vihdoin tekemään seinille jotain. Vielä pitää paikata jotain. Ohessa selitelmä:

Maalattiin vuonna 1956 vaakalaudoilla paneloitu liikekiinteistö toivottavasti järkevästi. Netti on pullollaan kaikenmaailman seinien hiplausohjeita, ja jokainen saa tehdä omakotitalolleen miten haluaa. Nyt oli kuitenkin kyseessä ainakin parikymmentä vuotta myöhästynyt, voisi sanoa jo katastrofimaalaus. Maalausliikeiden hintapyyntö työstä oli jopa kymmeniä tuhansia euroja. Pitivät varsinkin vanhan maalin poistoa kovana työnä. Ohessa kuva heikoimmasta kohdasta. Maalattavien seinien pinta-ala oli yhteensä 400 neliömetriä, eli ainakin parin rintamamiestalon verran.

Maalin poisto

Kulmahiomakone, palmikoitu kuppiteräsharja ja maalinpoistaja.

Kokeiltiin ensin pienelle alueelle skraappamista ja kaapimista erilaisilla käsityökaluilla. Se olisi kuitenkin vienyt koko kesän. Sitten kokeiltiin painepesua eri suuttimilla, ja muutamat pinnat saivat maalareilta hyväksynnän. Kuitenkin painepesuriin liittyy tiettyä hysteriaa ja väärää tietoa, joten päätimme jättää sen tekemättä. Emme halunneet riskiä puutalon vaurioitumisesta, vaikka todellisia tapauksia ei ollut tiedossa – tätä iltapäivälehtien tiilitaloa ei voisi verrata tähän.

Kuivajääpuhallus oli seuraava kokeilumme, ja se toimi erinomaisesti. Kuivajää on kiinteässä olomuodossa olevaa hiilidioksidia, jonka lämpötila on -79 Celsiusasteita. Tämä menetelmä oli hyvä vaihtoehto vaikeille puhdistuspaikoille, vaikkakin se oli melko uusi keksintö, vaikka fysiikan periaate on ollut tiedossa jo satoja vuosia. Ainoa ongelma oli, että kuivajää oli edelleen kallis materiaali.

Haastattelin useita maalareita ja vietti paljon aikaa netissä etsien eri vaihtoehtoja. Lopulta päädyin käyttämään kulmahiomakonetta ja palmikoitua kuppiteräsharjaa. Ideana oli, että maali ei lämpene ja sula, koska jäähdytysilmaa virtaa palmikoiden välistä. Kuitenkin tämä menetelmä vaatii taitoa kulmahiomakoneen kanssa, ja se sopii paremmin ammattilaisille, kuten masinisteille, joilla on kokemusta sen käytöstä. Se ei ole sopiva kaikille, ja ranteiden riski on olemassa.

Tämä vuoden 1956 pintalauta oli kovaa, johtuen joko hitaasti kasvaneesta pienisyisestä rakenteesta tai ajallaan kovettuneesta puutavarasta. Päätimme silti käyttää kulmahiomakonetta teräsharjan kanssa tarkasti harkiten. Kiinteistöön oli vuonna 1994 asennettu uusia ikkunoita, ja jos ne vahingoittuisivat vahingossa, jälki olisi kuin jyrsinkone olisi jyrsinyt tämän erikoiskasvatetun ikunalaudan. Tiesimme, että korjaus olisi välttämätön tähän aiheutuneeseen vaurioon.

Primeri

Irtoavat vanhat maalit poistettu.

Kun olen polymeerialan ammattilainen ja ollut aikaisemmin paljon tekemisissä Teknos-maalitehtaan sisarfirman kanssa, he auttoivat paljon tässä projektissa. Aluksi lähetin heille 6-sivuisen selonteon tapauksesta.

Aloitimme maalaustyön levittämällä ensin primerin, joka oli värjätty jo lopullisella sävyllä. Puupaneelin ollessa paikoitellen ilman maalia yli kymmenen vuotta, sen pinta oli degeneroitunut alle 0,1 mm syvälle ja muuttanut rakennettaan, mihin seinämaalien tartuntaominaisuudet eivät ole suunniteltu vastaamaan. Nordica Primer oli tervamaista ja raskasta levittää siveltimellä, mutta se tarttui hyvin myös vanhaan lautaan. Oheisessa kuvassa näkyy lähes puhtaat maalipinnat, jotka on laudoitettu vuosikymmeniä jälkeenpäin.

Maalaustyössä käytin Quick Brush -painesivellintä ja Dino125-nosturia. Välillä oli jopa kaksi nosturia, kun vaihdettiin vuokrakoneita.

Maalaus

Loppumaalaus tehtiin sitten Nordica Eko mattavärillä, jonka levittäminen oli helppoa. Valitsimme mattapinnan kiiltävän sijaan, koska 70-vuotias ulkovuoraus ei enää ole aivan yhtenäinen, ja mattapinta peittää epätasaisuudet paremmin. Olen kuunnellut reologiakonferensseissa USAsta Kiinaan paikallisten maalitehtaiden edustajien esitelmiä viskoelastisuudesta, ja mielestäni Teknos on onnistunut Suomessa käytettävyydessä. Maalin dynaaminen leikkausviskositeetti tulee olla pieni, jotta se on helppoa sivellä, ja taas staattinen viskositeetti korkea, jotta se ei valu seinillä.

Yhteenveto

Kiinteistö paransi ulkonäköään.

Maalin poisto maaliskuussa kesti viisi vuorokautta, eikä ollut kiva olla 10 metrin korkeudessa, kun Dino-nosturi oli jäisellä kaltevalla rinteellä. Primerin laitto ja maalaus kesti sitten 10 vuorokautta. Lopputyö Nordica Eko mattavärillä oli helppoa kuin tanssi.

Ikkunoiden laudat vaativat yllättävän monta tuntia tuhertamista, kun piti olla kolmea väriä yhtä aikaa Dinon korissa.

Muutama ikkuna maalattiin sitten "sokeaksi", kun takana oli vain kauppalikkeen tavaraseinien taustoja. Kun ikkunat joskus avataan, pitänee laittaa sitten uudet karmit.

Ei, en ole saanut mitään taloudellista hyötyä Teknokselta ja olin vain rautakaupassa kesäapulaisena teininä 60-luvulla, oppien eri maalifirmojen toimintatapoja ja strategiaa sekä tutustuen jo tuolloin polymeereihin.

Laitoin saman selvityksen pdf-muotoon, jos jotain vielä kiinnostaa ja jos joku tarvitsee apuja omissa töissään.

Selvitys PDF muodossa

Ja kaikki kiitos paikallisille ammattimaalareille, he eivät ole pantanneet tietoa ja ovat auttaneet neuvoillaan projektissani.

Puutarhavaja

Virolainen puutarhavaja korvaamaan autotallia ja sen tavaroita.

Muuttaessamme omakotitalosta liikekiinteistön yläkerran asuinhuoneistoon, entisen autotallin tavarat piti laittaa johonkin. Eihän nykyään autotallissa pidetä autoja, vaan kaikkia rojuja. Asialla oli myös kiire, kun tulevat paikalliset kesämarkkinat tulivat pitämään pihaa markkina-alueenaan.

Ostin sitten Virosta 11 neliön puutarhavajan. Siinä oli 640 ruuvia ja kryptiset kokoamisohjeet. Jos pidät arvoituksista ja pähkäilystä, niin tämä on oikea ratkaisu sinulle muutamiksi päiviksi. Kokosin sen juhannuksena kun lapset olivat valloittaneet huvilan ja aika meni talteen ilman virvokkeita.

Vajatyyppi on nähtävästi USAsta kopioitu, mutta pellin vahvuus on varmaan nyt ohuempi, kuin aikoinaan oli oluttölkissä. On se vaja vähän rimpula, mutta lukittuna täyttää vakuutusyhtiön vaatimukset ja tavarat ovat suojassa ainakin sateilta ja katseilta.

Viemäröintityöt

Uutta putkistoa yläältä päin katsottuna. Varsinaiset viemärit ovat jo metriä alempana ja vasemmalla oleva tarkistuskaivo on niitä varten. Kuvan yläällä punaisen putken sisällä tulee valokuitu.

Lähinnä mielenkiintoista on, että paikkakunnalla 1950-luvun loppupuolella asennetut saman sarjan sisämitaltaan 150mm betoniputket hajoavat järjestään kuin niihin olisi aikakello asennettu. Ulkomitta on 200mm. Jopa huvilalla niistä käyttämättömistä aikoinaan tehdyt kukkatelineet hajosivat nyt itsestään.

Meillä tämä ongelma oli lykännyt kellarisaunan lattialle noin 20cm vahvasti tuoretta sitä ihteään, jonka lapioiminen oli tosi kiva juttu. Piikkasimme sitten siivouksen jälkeen lattioita, poistimme ulkoa sakokaivot, laitoimme hulevedet menemään erikseen myös muoviputkilla. Samalla korjasimme salaojitukset ja kaivoimme ylös maanalaisen öljysäiliön, joka oli tosi lujassa jopa 20tn kaivurille.

Pihatyöt ja piskuinen muuri

Laajennettu piha-alue. Edesmennyt vesikaivo oli ennen pihlajaa.

Yläkerran asuinpuolella on ollut tosi pieni sisäpiha, ja autot ovat sopineet sinne vain peräkkäin. Kun piha oli myllätty uusien viemäriputkien takia, ajattelimme laittaa 160tn mursketta ja 24kpl betonisia ratapölkkyjä muuriksi, koska paikka on rinteessä.

Näitä käytöstä poistettuja ratapölkkyjä on käytetty alikulkukäytävien rinteisiin, mutta ei tietääkseni koskaan jätetty peittämättä ulkosivua murskeella tai maalla. Kourakuormaimella pitää kivivarvi asettaa sinnepäin paikalleen. Lopullinen asemointi on sitten sinänsä helppoa, kun rautakangen yläpää sopii kuin nakutettu sisäpuolelle jäävään ratakiskon kiinnikereikään.

Ennen ensimmäistä sadetta kivet olivat kuin kuulien päällä ja helposti liikuteltavia, jopa minikaivurilla. Sateen jälkeen piti käyttää 20tn kaivuria pikku korjaukseen. Puolisuunnikkaan muodon takia ladottaessa päällekkäin piti käyttää asennusmursketta, koostuen erikokoisista rakeista, jotta sai oikean kulman ulkosivuun. Ulkoseinä on siis kalteva, ja ylempi kivi on noin 10cm sisempänä penkkaa vasten. Tällöin toivottavasti erisuuntaiset voimat pitäisivät kiven paikallaan.

Nyt jätimme ulkosivun paljaaksi, mutta jos kivet eivät pysy kevään jälkeen paikallaan, täytynee miettiä asiaa uudelleen.

Yläkerran asuinpuolella on ollut tosi pieni sisäpiha ja autot ovat sopineet sinne vain peräkkäin. Kun piha oli myllätty uusien viemäriputkien takia, ajatimme 160tn mursketta ja 24kpl betonisia ratapölkkyjä muuriksi, kun paikka on rinteessä.

Ratapölkyistä rakennettu piskuinen muuri korkeuserojen takia.

Kukin pölkky painaa n. 280kg ja sisällä on rautaa paljon, jotta pölkyt ovat ainakin vandaalin ja auton kestäviä. Sepelit on juuri levitetty ja viimeistely vielä tekemättä. Routakaan tässäkohdin toivottavasti ehkä ei vääntele. Vesisateet toivottavasti tiivisti hienolla murskeella kaikki rakoset ennen talvea.

Vesikaivo

Kiinteistön tontilla on ollut vesikaivo jo varmaan toistasataa vuotta sitten, kun siinä on ollut liiketoimintaa ainakin 1900-luvun alusta.

Tuntematon kaivon kaivaja, nähtävästi kuitenkin Evijärveltä. Menetelmä oli vielä sama 60-luvulla, mutta silloin oli jo metallisangot.

Kaivoa päätettiin syventää joskus n. 1954. Siihen aikaan oli hyvänä tapana, että työntekijöitä aina haastatellaan, mitä ovat tekemässä. Tuolloin ja vielä 60-luvulla väkeä liikkui paljon jalan pitkin päätietä Kaupan ja kahvilanpitäjä palkkasi hiukan yksinkertaisen mutta kovan puhujan maanpäällisiin konsulttitöihin, jotta kaivossa lapioivat ja kannella vinssaavat saivat työrauhan. Tämän moottoriturvan tehtävänä oli aina kävellä vastaan kulkijoita ja kertoa että tässä kaivetaan kaivoa ja siellä alhaalla ovat ne ja ne kaivamassa lapiolla käsin. Nyt ollaan niin ja niin syvällä ja savea tuli vastaan. -Erittäin fiksusti ajateltu, eihän työstä kaivon pohjalla olisi tullut muuten mitään tuohon aikaan, jos jokaisen kanssa olisi pitänyt jutella liikepaikalla.

Kaivoa syvennettiin vielä joskus 1960-luvun alussa. Teki oikein pahaa täyttää kovasti yli 10m syvä kaivo, johon on uhrattu paljon hikeä ja työtä, mutta aika menee eteenpäin. Nurmikkoa on nyt kylvetty päälle.

Älytalo

Otsikko ei nyt viittaa tietotekniikan laitteistojen myyntiin ja muuhun, vaan talon ilmanvaihto ohjataan automaattisesti. Useat anturit mittaavat sisälämpötilan lisäksi kosteuden ja niiden antaman tiedon avulla ohjataan vuorokauden ja kuluvan päivän mukaan, eli sunnuntaina ja lauantaina on eri asetukset sekä tietysti huomioidaan vuodenajat. On myös muutamia huonekohtaisia ilmanvaihtoja lämmöntalteenotolla.

Uusia kiinteistöjä puretaan kosteusongelmien takia ja jotkin vanhemmat kiinteistöt voivat taas hyvin. Kun kiinteistössä on eri aikaan ja eri rakennustekniikalla valmistuneita osia, valmiit digitaaliset ilmastointiohjauspaketit eivät soveltuneet. Selvitettiin asioita hyviin talonrakennusperiaatteisiin ja termodynamiikkaan perustuen. Niiden mukaan ohjataan ilmanvaihtoa ja lämmitystä automaattisesti tietotekniikalla sekä tarvittaessa vaikka etänä kännykkäteknologialla.

Paikan historiaa lyhyesti

Alunperin oli metsää Nuorisoseuran (nyk. Satasaari) ja Fiskarisen tontilla n. vuonna 1800 aivan Osuuskassan tontille saakka isojakokartassa.

Osuuskassan ja Fiskarisen välillä oli tienvieressä massiivinen kivimuuri pellolta kerättynä vielä 1960-luvulla indikoiden, että tämä peltopala on tehty joskus myöhemmin. Maanviljelijä tuttuni totesi, että Viskarinmäki on huonoa maata maanviljelykseen. Muualla kauempana 1800-luvun peltoaukeailla ei ollut juuri kiviraunioita.

Vaivalla tehtyä peltoa ei tuhlattu rakennusten alle ja siksi varmaan Nuorisoseura rakensi vuonna 1896 ja ja Siina ja Matti leipomon ja kahvilan 1900 maanviljelykseen kelpaamattomaan kiviseen männikköön.